Pinnan alla on äkkisyvää

Katselin viime torstaina idolsin finaalia aikani kuluksi. Kuulin tällöin myös ensimmäistä kertaa tuoreen idols-voittajan, Mitran kappaleen Äkkisyvää. Tykästyin biisin sanoihin heti. Niihin oli jotenkin järkyttävän helppo samaistua.

Murrun tietenkin, öisin yksin piilossani 

tuun huutamaan kuolemaa apuun. 

Mutta täällä rohkein ei oo hän Hän, 

ken ei oo koskaan pelännyt, 

vaan se, ken ei juokse karkuun.

Olen aina ollut kohtalaisen hyvä peittämään tunteeni. Vaikka välillä on paha olla ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, pystyn silti hymyilemään ja kysyttäessä sanomaan vakavalla naamalla, että kaikki on ihan hyvin. Ihmiset jotka oikeasti tuntevat minut hyvin, pystyvät näkemään kovan kuoren läpi, mutta tuntemattomia on helppo huijata.

Onneksi nykyään ei tarvitse peittää tunteitaan. Ympärilläni on niin paljon ihmisiä, joiden seurassa voin olla täysin avoin ja oma itseni, joten eläminen on huomattavasti helpompaa.

Asiasta toiseen. Joulustressin oheen saatiin vähän muuta ajateltavaa eilen, kun juhlittiin kaverini ja tämän serkun yhteisiä 40-vuotissyntymäpäiviä. Riikka tosiaan täytti vihdoinkin 18 ja vielä kun parin viikon päästä myös Anne niin sanotusti täysi-ikäistyy, päästään ilman minkäälaisia rajoitteita pitämään hauskaa.

Hauskaa tosiaan pidettiin jo eilen. Ensin oltiin tämän Riikan serkun kotona ja siitä sitten mentiin Loimaan seurahuoneelle, jossa esiintyi myös Neljänsuora. Oli pitkästä aikaa taas hauska ilta. Toivottavasti jatkossakin päästään Punkalaitumen kavereiden kanssa viettämään kivaa yhdessä. Tuntuu, että yhteistä aikaa on nykyään hirveän vaikeaa järjestää, kun kaikilla on vähän omanlaiset kuviot.

Ostin uuden puhelimen ja piti sitten vähän testailla sen etukameraa :)) - Lumia 925 -