Ennen kirjoittamista kuuntelin Mahdollinen tehtävä?: Ylityöllisestetty lastensuojelu -radio-ohjelman, jossa haastateltiin monipuolisen uran lastensuojelussa tehnyttä Sirkka Rousua.
Lastensuojelu ja lähinnä sen epäkohdat ovat olleet viime aikoina useaan otteeseen pinnalla. Media on nostanut esille epäkohtia ja tapauksia, jossa lastensuojelu ei ole toiminut - ainakaan joidenkin mielestä - oikein. Koko lastensuojelun toimikuva on useiden ihmisten silmissä muuttunut tarkoitusperiään vastaisesti täysin negatiiviseksi asiaksi, vaikka todellisuudessa sen tarkoitus on parhaalla mahdollisella tavalla taata lapsille paras mahdollinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Mediassa harvemmin kuitenkaan puhutaan näistä onnistuneista lastensuojelutapauksista, vaikka uskallan väittää, että niitä on varmasti paljon enemmän kuin näitä pinnalle nousseiden tapahtumien kaltaisia tapauksia.
Median luomasta negatiivisesta kuvasta on varmasti paljon haittaa ja se saa ihmiset suhtautumaan varautuneesti lastensuojeluun. Toisaalta huomiosta voi olla myös hyötyä. Lastensuojelussa on myös epäkohtia ja on tosi asia, että Suomessa huostaanottoja tehdään varsin paljon. Uskon ja toivon, että tämä negatiivinen huomio auttaa osittain myös parantamaan näitä epäkohtia ja miettimään erilaisia ratkaisuja. Jos asioita ei nosteta esille, ei niihin koskaan parannustakaan saada.
En suoranaisesti osaa sanoa mistä esimerkiksi suuri huostaanottojen määrä johtuu tai miten määrää saataisiin laskettua, mutta radiolähetyksen kuunneltuani tietyt asiat jäivät pyörimään mieleeni. Erityisesti jäin pohtimaan nykyajan niin sanottua kiire-yhteiskuntaa ja sen vaikutuksia. Ihmisiltä vaaditaan nykymaailmassa niin paljon, että on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan, eikä enää yksinkertaisesti jakseta tai pystytä esimerkiksi tarjoamaan lapselle kaikkea, mitä hän tarvitsisi. Tähän päälle kun vielä lisätään hyvin yleinen suomalainen perfektionistinen ajatusmalli, jossa pyritään olemaan täydellisiä ja kasvattamaan lapsistakin täydellisiä, niin soppa on valmis. Ehkä suomessa yritetään olla liian hyviä ja paineet lastenkasvatuksesta ovat liian kovat. Apua ei uskalleta pyytää tai haluta ottaa vastaan, koska itse on pärjättävä. Eihän kukaan tällaista kovin pitkälle jaksa.
Vanhempien ei pitäisi olla lastensa kasvatuksen kanssa yksin. Tietysti myös esimerkiksi päiväkodit ja koulut osallistuvat omalla tavallaan lasten kasvatukseen, mutta kuten Rousukin haastattelussaan totesi, pitäisi vanhempien olla aikuisia muillekin kuin omille lapsilleen. Ehkä ennen kasvatettiin lapsia enemmän yhdessä, esimerkiksi koko pitäjän voimin. Vanhempien lisäksi lasten kanssa viettivät aikaa myös usein samassa perhepiirissä asuvat isovanhemmat sekä lähellä olevat naapurit. Ehkä tällöin vanhemmat jaksoivat paremmin ja huostaanottojenkin määrä oli pienempi.
Toivon lastensuojelulle valoisampaa tulevaisuutta. Luulen, että tulen itsekin joskus työskentelemään lastensuojelun parissa ja haluan antaa oman panokseni tälle arvokkaalle, mutta tällä hetkellä liian ylityöllistetylle alalle. Tärkeintä on mielestäni keskittyä tekemään monipuolista työtä ja tarjoamaan useita vaihtoehtoja huostaanotolle. Avunsaannin kynnys ei saa olla liian korkea, vaan apua pitää olla tarjolla jo ennen kuin tilanne on niin paha, että lapsi ei voi asua biologisten vanhempiensa kanssa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti