Pelkkää biletystä

Voihan motivaation puute. Ei jaksa opiskelella, ei jaksa kirjoittaa blogiin, ei jaksa oikein mitään. Elämä onkin tässä viime aikoina koostunut lähinnä bilettämisestä ja hauskan pitämisestä. Tällä hetkellä tosin olen inhottavassa flunssassa ja koomailen vaan kotona peiton alla.

Viimeksihän olen kirjoittanut syyslomalla ja sen jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Ensin keskiviikkona 29. päivä juhlittiin opiskelijabileiden merkeissä halloweenia, tosin millään tavalla pukeutumatta. Oltiin viiden tytön voimin ensin tässä minun luona ja siitä sitten lähdettiin Cabarettiin bailaamaan. Olen kyllä tajuttoman onnellinen siitä, kuinka ihania ihmisiä olen löytänyt opiskeluiden myötä kaveripiiriini. Eli vaikka välillä koko koulu tökkiikin, niin on siitä jotain hyötyäkin ollut.

Varsinaista halloweenia ei viikonloppuna tullut juhlittua ollenkaan, mutta sen sijaan oltiin Raumalla tupareissa. Olin itse autolla liikkeellä, eikä oltu kovin myöhään, mutta hauskaa oli silti. Oli kiva päästä vihdoin näkemään millaisessa kämpässä se Johanna nykyään aikaansa viettelee. Täysin Johannan näköinen, kiva asuntohan siellä Raumalla oli. Ihan en kuitenkaan vielä syttynyt tuohon Raumaan, että taidan pitäytyä tällaisena porilaisena jatkossakin.

Viime viikko olikin biletyksen kannalta varsin rankka. Tätä ei helpottanut ollenkaan se, että jo pidemmän aikaa kipeänä ollut selkäni päätti maanantaina sanoa sopimuksensa lopullisesti irti. No, särkylääkkeitä naamaan ja hyvin pärjää! Voi maksa parkaa...

Keskiviikkona oli ensin Kinossa opiskelijabileet, jotka toimivat samalla epävirallisina etkoina Triangeli-risteilylle, jonne me tietysti oltiin myös menossa. Hirveän myöhään en keskiviikkona ollut bailaamassa, koska kurkkuni oli jo silloin vähän kipeä ja halusin säästää selkääni laivalle. Hauskaa oli kyllä silti!

Vielä hauskempaa oli itse risteily. Ehkä mahtavin reissu ikinä. Seura oli mitä mahtavinta ja tunnelma katossa koko ajan. Torstaina oma ääneni tosin alkoi pikkuhiljaa lähteä ja perjantaina kuulostinkin siltä, että en olisi viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen tehnyt muuta kuin kiskonut tupakkaa ja juonut viina. Ääni jäi siis Tukholmaan - eikä ole muuten vieläkään tullut takaisin - mutta silti piti lähteä vielä perjantaina jatkoille Cabarettiin. Saatiin Eerokin meidän tyttönelikon vahvistukseksi Haminasta. Voin vain kuvitella kuinka hauskaa oli meidän neljän, kolmatta päivää putkeen juhlivien naikkosten seurassa...

Kyllä vaati reissu veronsa. En muista koska olisin viimeksi tuntenut oloni näin kuolleeksi kuin nyt viimeisenä parina päivänä. Joka tapauksessa lähtisin kyllä uudestaan!

Halloween partyjen etkot