Tietoista taukoilua

Olen täysin tietoisesti jättänyt blogiin kirjoittamisen taka-alalle viime aikoina. En varmaan koskaan ennen ole ollut niin stressaantunut koulusta kuin nyt viimeisten viikkojen aikana. Työtahti on ollut aivan mielettömän hurja ja ihmettelen suuresti, miten olen toistaiseksi pysynyt aikataulujen suhteen muiden mukana. Onneksi edes osa kouluun liittyvistä jutuista on ollut mielenkiintoisia, että ihan pelkkää pakkopullaa tämä opiskelu ei ole ollut.

Parasta on ehdottomasti ollut varhaiskasvatusopintojen alkaminen. Ihanaa huomata taas, että motivaatio koko koulun suhteen on kasvanut, kun on taas päässyt opiskelemaan jotain itselle mieluista. Paljon on päässä liikkunut sellaisiakin ajatuksia, mistä voisi ihan tänne bloginkin puolelle kirjoittaa, mutta täytyy katsoa, missä välissä sitä ehtisi.

Ratsastamassakin olen käynyt, mutta siitäkään en ole mitään tänne kirjoitellut. Anteron ja minun tilanteesta ja vaihtelevista ongelmista pystyisi varmaan kirjoittamaan tällä hetkellä romaanin, mutta nyt en sen enempää jaksa ruveta avaamaan. Hevonen menee kuitenkin eteenpäin pikkuhiljaa, mutta monella saralla on vielä paljon töitä ja tällä hetkellä tuntuu toivottomalta ajatus siitä, että muutaman kuukauden päästä pitäisi alkaa mahdollisesti pohtia jotain kisastarttejakin.

Nyt olen pitkästä aikaa taas vanhempien luona käymässä ja tuossa vieressä odottaa useampi sosiaalipedagogiikkaan liittyvä kirja, joihin pitäisi alkaa perehtyä. Huhhuh.