Hei hei vesisateessa pyöräilylle

Aamulla oli ihana herätä ja katsoa ulos ikkunasta. Lunta, vihdoinkin! Alkoikin jo pikkuhiljaa tympiä polkea tammikuussa pyörällä vesisateessa kouluun. Tänään on muutenkin ollut ihana päivä. Ensin aamupäivällä vanhempani, veljeni, Eero ja Blondi tulivat käymään luonani täällä Porissa. Oli ihana nähdä taas kaikkia rakkaita, vaikka Eeroa kyllä näinkin jo torstaina, kun hän tuli minun luokseni yökyläilemään. Ei tehty mitään erityistä. Juotiin vain kahvia luonani ja käytiin Eeron ja koiran kanssa vähän tuolla talvisessa ulkoilmassa kävelemässä. Niin ja syötiin kebabia, taas.

Kun ensimmäiset vieraat lähtivät, yritin vähän tehdä viestinnän esseetäni, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Pyysinkin sitten yhtä koulukaveria kahville ja hän lupautui piristämään tylsää yksinäisyyttäni. En kyllä tiedä, piristyinkö, kun puhuttiin aika paljon koulusta ja sen stressaavuudesta. Joka tapauksessa oli kuitenkin kiva saada seuraa.

Koulu tosiaan stressaa. Tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi ja koko ajan tulee jotain uutta. Uusia opintojaksoja alkaa, vaikka vanhatkin ovat vielä kesken. Nyt päätin vielä hakea vertaistuutoriksi. Se nyt pääasiassa tulee varmaan olemaan ihan kivaa ja erilaista hommaa kaiken muun koulujutun keskelle. Onneksi on kuitenkin ihana perhe, poikaystävä ja ystävät. Varsinkin Porin ystävistä, jotka ovat itsekin ihan samassa tilanteessa kuin minä, saa paljon tukea. Ei täällä muuten jaksaisi.

Hain, ja periaatteessa sainkin, töitä, mutta nyt olen vähän tullut siihen tulokseen, että en ota paikkaa vastaan. Puhelinmyyntityötä siis olisi ollut tarjolla 20 tuntia viikossa. En yksinkertaisesti pysty kahtakymmentä tuntia viikossa sitoutumaan työntekoon juuri tällä hetkellä. Ehdin jo iloita suhteellisen tyhjästä lukujärjestyksestä, mutta nyt sinne onkin sitten lisätty ensiapuopetusta ja lääkelaskuja. Sitten on se vapaaehtoistyön opintojaksokin vielä kesken. Hyvästi vapaa-aika.

Tämän kevään lukujärjestyksessä on muun muassa päihdeopintoja...