"Kotona" taas

En oikein enää tiedä, missä kotini on. Viime syksyyn asti se on ollut Punkalaitumella perheen luona, mutta nyt se on yksin Porissa. En sano, ettenkö olisi viihtynyt Porissa. Päinvastoin. Olen viihtynyt oikeinkin hyvin ja pidän tästä kaupungista paljon. Yksin asumisessa on kuitenkin paljon myös huonoja puolia. Tähän asti en oikeastaan kertaakaan ole ikävöinyt kotiin Punkalaitumelle, mutta nyt täytyy sanoa, että oli vähän suru puserossa maanantain ja tiistain välisenä yönä, joka oli siis ensimmäinen yöni tänä vuonna omassa kämpässä.

Ehdin melkein kuukauden pituisen joululomani aikana jo tottua taas äidin tekemään hyvään ruokaan ja siihen, että elämän suurin murhe on se, jos joskus harvoin joutuu tyhjentämään tiskikoneen tai viikkaamaan pyykit. Viihdyn toisaalta ihan hyvin yksin ja olen aina ollut sellainen, että tarvitsen aika paljonkin myös ihan omaa aikaa. Kuitenkin, kun pitää itse huolehtia kaikesta, tuntuisi huomattavasti mukavammalta, jos olisi seuraa.

Joululoman aikana en nukkunut yhtäkään yötä yksin. Jos vieressä ei ollut Eeroa, oli siellä ainakin koira. Koko tämän ajan, kun olen Porissa asunut, olen ikävöinyt niin Eeroa kuin koiraakin, mutta nyt viime päivät olen entistä enemmän kaivannut tätä pientä karvaista kaveriani. Eeron kanssa voidaan sentään jatkuvasti lähetellä viestejä tai soittaa, mutta koiran kanssa se ei oikein onnistu. Haluaisin niin paljon, että Blondi (ja toki myös Eero) voisi asua kanssani täällä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten turha haaveilla. Ehkä joku kaunis päivä...

En ole muutamaan viime yöhön saanut oikein nukuttua kunnolla. Kaikki stressaa. Viestinnän portfolion palautuspäivä on viikon päästä, enkä ole edes aloittanut siihen kuuluvan, vähintään viiden sivun pituisen pienoistutkielman kirjoittamista. Koulussa alkoi englannin opintojakso ja tunnetusti olen englannissa maailman surkein. Jos johonkin opintoni kaatuvat, niin siihen, etten pääse englannin tentistä läpi. Nuokkarilla pitäisi tässä parin kuukauden aikana yhden opintojakson takia tehdä vapaaehtoistyötä 40 tuntia. Nyt alkaa kaikki uudet opintojaksot ja sitä myötä tulee taas uusia tehtäviä ja palautuspäiviä. Kesätöitäkin pitäisi jostain löytää. Kaiken koulun ja muun lisäksi pitäisi yrittää löytää aikaa kavereille, poikaystävälle ja pitää itsestäänkin jollakin tavalla huolta. Huoh.

Ärsyttää olla näin stressiherkkä. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ajatella kaiken hoituvan kyllä ajallaan, stressaamatta. Stressaan kaikesta ihan liikaa, stressin takia en nuku, jos en nuku, saan migreenin jne. Loputon oravanpyörä. Oikein huvittaa, että koulua on ollut nyt kaksi päivää ja olen jo ihan loppu. Tykkään opiskella juuri täällä ja juuri tätä, mutta välillä tuntuu vain, että kaikki kaatuu niskaan.

yksin...

... vai kaksin?