Köyhää opiskelijaelämää

Tämän viikon maanantaina muistin taas, että olen köyhä opiskelija. Tässä kesällä ei ole niinkään asiaa ajatellut, kun vanhemmat kustantaa ruuan ja asumisen, eikä koulussakaan ole tullut istuttua melkein kuukauteen. Olin siis ratsastamassa taas Tuorilla ja tutustuin selästä käsin ensimmäistä kertaa Dillaan, 6-vuotiaaseen Tuorin omaan fwb-kasvattiin. Rakastuin tai ainakin tykästyin paljon. Tunnin jälkeen totesinkin, että jos en olisi tällaisessa elämäntilanteessa, ostaisin Dillasta itselleni hevosen. Se kun on monin muiden Tuorin hevosten tapaan tällä hetkellä myynnissä.

Haluaisin niin paljon elää täysin omaa elämää, ilman opiskeluun tai rahaan liittyviä murheita. Omakotitalo, mies, kaksi lasta, työpaikka, kaksi koiraa ja oma hevonen. Siinä on lyhyesti listattuna oma unelmani, jota toivon vielä joku kaunis päivä eläväni. Sanotaan, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa - ja varmaan osittain näin onkin - mutta kaipaan silti jo sitä "aikuisen elämää". Pitäisi kai osata nauttia vielä kun on nuori, eikä ole sidottuna esimerkiksi lapsiin, mutta välillä tuntuu vaikealta, ja melkein jopa siltä, että voisin hankkia ne lapset jo heti. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä pysynyt järjissäni ja Eero joskus sanoikin hyvin, ettei halua kasvattaa lapsiaan köyhyysrajalla.

Uusin ihastukseni Dilla huhtikuun koulukisoissa