Kolmesta viimeisestä ratsastuskerrasta on jäänyt kirjoittamatta. Hupsista. Nyt luvassa siis kilometripostaus ilman kuvia.
Kirjoitan näitä ratsastukseen liittyviä postauksia lähinnä itselleni, koska niihin on kiva palata myöhemmin, ja kun konkreettisesti kirjoittaa ylös ja vähän analysoi omaa tekemistään, niin on helpompi korjata virheitä ja kehittyä. Mutta siis, muutama sana kolmesta viimeisemmästä kerrastani kaviokkaan selässä.
Kaikista kauiten on aikaa istuntatunnista Wiku-ponin kanssa. Koko tunti keskityttiin vain ja ainoastaan korjaamaan istuntaa ja voi jestas, että oli muuten rankkaa. Vaikka minullakaan ei perusistunnassa ole mitään hirveän suuria virheitä, jotka näkyisivät kilometrien päähän, niin kyllä oli lihakset kipeänä ihan vain niiden monien pikkujuttujenkin korjaamisesta.
Mentiin ensin ilman jalustimia ja tarkoitus oli saada jalka oikeaan asentoon. Itse olen oppinut kuluneiden vuosien aikana, että ilman jalkkareita jalat saavat roikkua rentoina alhaalla ja varpaat sojottaa ihan mihin suuntaan vaan. Nyt kuitenkin jalkapohja piti pitää suorassa, lonkka riittävän auki ja polvet puristamatta satulan tukiin. Kyllä ensimmäisillä metreillä lonkat huusivat hoosiannaa, mutta yllättävän pian ne vetreytyivät omille paikoilleen.
Myöhemmin piti ratsastaa jalat oikeassa asennossa myös jalustimien kanssa ja tämä tuntui aiheuttavan vielä enemmän ongelmia. Elina korjasi muun muassa jalustimeni oikeaan kohtaan, minulla kun tuppaa jalustin olemaan varpaalla, vaikka se pitäisi olla siinä leveimmässä kohtaa jalkaa. Tämä korjaus tuotti järkyttävästi päänvaivaa ja jotenkin uusi asento stimuloi ihan uusia ärsykkeitä kropassani ja en meinannut pystyä ratsastamaan, koska minua kutitti niin paljon!
Itselläni isoin korjaus istunnassa löytyy kuitenkin jalkojen sijaan yläkropasta ja hartioista. En tajua, miksi en vain saa lapoja auki ja hartioitani pysymään takana. Argh. Elina saa karjua tästä minulle koko ajan. Ja toinen iso korjaus on kädet. Miksi se kyynärpää ei pysy oikeassa kulmassa, ja miksi ne kädet aina laskeutuvat sinne hevosen harjaan? Turhauttavaa.
No, istunta hetkeksi syrjään, sillä istuntapainotteisen valmennuksen jälkeen meillä oli ihan muuta ohjelmaa. Treenailtiin vähän taitoratsastusjuttuja ja mikäli oikein ymmärsin, niin jotain samankaltaisia tehtäviä on lännenratsastuksessa. Ihan vierasta maaperää siis minulle!
Tunnilla meidän piti muun muassa kääntää hevosta pienen, puomeista rakennetun neliön sisällä sekä kiertää laukassa kahta maneesin eripäädyissä olevaa autonrengasta mahdollisimman kovaa. Ihan mukavaa vaihtelua ja tärkeää mielenvirkistystä niin ratsastajille kuin hevosillekin. En kuitenkaan ainakaan ihan vielä ole vaihtamassa lajia, henkeen ja vereen kouluratsastaja.
Tämänviikkoinen valmennustunti keskityttiin taas kouluratsastukseen, mutta omalta osaltani se sujui ihan eri eläimen kyydissä kuin aiemmin. Wiku vaihtui nimittäin Anteroon, joka on suuri ja suloinen hannoverruuna. Ikää löytyy vasta kuusivuotta ja paljon on vielä opittavaa, mutta aivan valloittava hevonen kyseessä. Taisin taas rakastua...
Sain aika rauhassa hakea hevosta itselleni, Elina tietysti heitteli koko ajan neuvoja ja korjauksia, mutta varsinaista tehtävää meillä ei ollut. Alkuun tuntui, että mikään ei onnistu ja tunnista tulee vaan kaaosta. Anteron isot liikkeet tuntuivat Wikun jälkeen vaikeilta istua ja minulla meni melkein kaikki keskittyminen oman kropan kasassa pitämiseen ja korjaamiseen.
Pikkuhiljaa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen ja epätoivo muuttui iloksi. Pätkittäin hevonen tuntui jopa hyvältä, mutta nämä hyvät pätkät olivat kuitenkin varsin lyhytkestoisia, mutta ainakin tiedän, mitä tunnetta jatkossa metsästän. Tietysti täytyy ottaa hevosen nuori ikäkin huomioon, mutta hiljaa hyvä tulee.
Vaikka tykkään Wikusta paljon, niin Antsan kanssa sovimme ehkä paremmin toisillemme. Pitkät jalkani eivät näyttäneet ollenkaan liian pitkiltä ja laukkakin tuntui paljon kotoisammalta istua. Antero on yksityishevonen, mutta näillä näkymin saan alkaa valmentautua ja mahdollisesti kisaillakin sen kanssa. I'm so happy.
Tunnin lopuksi tultiin vielä kahteen otteeseen Tutustumisluokan kouluohjelma, koska lauantaina mennään Anteroisen kanssa kotitallin kisoissa kyseinen rata. Sen lisäksi mennään vielä kn:kin. Vähän jännittää, kun ihan uusi hevostuttavuus ja heti mennään kisoihin. Nämä ovat onneksi kuitenkin vaan harjoituskisat kotitallilla, niin ei hirveän suuria paineita tarvi ottaa. Ja lahjattomat reenaa, vai miten se nyt meni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti