Prinsessaleikkejä

Vuosikin on vaihtunut sitten viime postauksen... Vielä viime vuoden puolella - itseasiassa vuoden viimeisenä maanantaina - kävin ratsastamassa Anteroisen. Hevonen oli ihan ok, vähän turhan virkeä ja vauhdikas, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään tyhmää.

Itse uudenvuoden vietin ihan vain kotosalla pelkäävän koiran kanssa, mutta tarkoitus ei ollut tulla kirjoittamaan Anterosta tai uudestavuodesta, vaan nyt viikonloppuna olleesta Haminan reserviupseerikoulun kurssijuhlasta. Lyhyesti voisin ehkä kuvailla viikonloppua sanalla huikea.

Lähdin vähän pessimistisellä asenteella, en odottanut juhlaa yhtään ja pikemminkin sinne meneminen oli enemmän pakkoa kuin pääsemistä. Ärsytti, että piti lähteä lauantaiaamuna neljältä Haminaan ja edeltävänä yönä ei voinut edes nukkua, koska hiukset oli nutturalla. Yllätyin kuitenkin enemmän kuin positiivisesti ja siinä vaiheessa, kun seisoimme maneesin pihalla ja lähes 700 upseerioppilasta marssi eteemme, kaikkosi kaikki ärsytys ja siitä eteenpäin nautin koko päivästä.

Me majoituimme Eeron kanssa Kouvolassa, joten ruusurynnäkön jälkeen pääsin hotellille laittautumaan ja viettämään laatuaikaa ihan kahdestaan. Sieltä lähdettiin vasta kolmen aikaan takaisin Haminaan, itse juhlaan. Haminassa menimme ensin syömään, jonka jälkeen aika nopeasti pääsimme seuraamaan varsinaista ohjelmaa. Yleensä kaikkien juhlien tällaiset viralliset osuudet ovat aika tylsiä ja puuduttavia, mutta täytyy kyllä sanoa, että nyt jaksoin kuunnella jokaisen puheen ja esityksen, enkä pitkästynyt ollenkaan.

Virallisen ohjelman jälkeen hengailtiin vain Eeron kanssa ja pääsin vähän näkemään, millaisten ihmisten kanssa se mies siellä aikaansa viettelee. Oli hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Käytiin me siinä nopeasti yksi valssikin tanssahtelemassa, vaikka oli kyllä aikas ahdasta tanssilattialla.

Esiintyjiä me emme olleet katsomassa, mutta kuuleman mukaan Niko Kivelä oli vetänyt ihan hyvän shown, kun taas Softengine oli ollut aika pettymys. Upseerioppilaiden coverbändiä me sitten oltiin itsekin jo katsomassa ja hyvin pojat veti. Tunnelma oli katossa ja jos mahdollista niin speksin aikana se nousi entisestään. Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka tuota speksiä oli tekemässä. Mieletön. Vaikka ihan kaikki jutut eivät ehkä auenneet minulle samalla tavalla kuin upseerioppilaille, niin silti pysyin kyllä hyvin kärryillä ja sain nauraa.

Kun hotellille päästiin illalla myöhään, niin olin kliseisesti sanottuna väsynyt, mutta onnellinen. Minulla on maailman ihanin ja herrasmiesmäisin upseerioppilas <3