Päivä päiväkodissa

Osallistun tällä postauksella Blogitallin viikkohaasteeseen,
lue osallistumisohjeet täältä

Puhelin tärisee klo 07.13 sen merkiksi, että on aika herätä. Sammutan herätyksen ja nousen ylös. Käyn vessassa, juon kaksi lasillista vettä ottaen samalla päivän vitamiinitarpeeni terveellisesti suoraan purkista ja puen edellisenä iltana valmiiksi valitsemani vaatteet päälleni. Petaan sängyn ja pesen hampaani. Vilkaisen kelloa ja kiroan mielessäni, miksi ihmeessä herään joka aamu niin aikaisin, vaikka tiedän, että tarvittaessa olisin aamulla vartissa valmiina. Käytän ylimääräisen ajan puhelimeni kanssa. Selattua tulee ainakin Facebook, Instagram, Twitter ja kiinnostavimmat uudet blogipostaukset.

Kellon lähestyessä uhkaavasti kahdeksaa, heitän eväät laukkuun ja ulkovaatteet päälleni. Juoksen raput alas, kaivan pyörän ahtaasta varastosta ja polkaisen parissa minuutissa Uudenkoiviston päiväkodille. Lukitsen pyöräni telineeseen ja kävelen iloisesti oman tupani ovesta sisään huikkaillen matkalla hyviä huomenia lapsiaan tuomassa oleville vanhemmille. Ulkovaatteet naulakkoon, eväät kahvihuoneen jääkaappiin ja uusi päivä voi taas alkaa.

Aamupala, mahdollisesti yhteinen tuokio penkeillä, eskareilla eskaria, vapaata leikkiä, ulkoilua, lounas, lepohetki, välipala, vapaata leikkiä, ulkoilua... Näin suurin piirtein päivä kuluu. Joku voisi ajatella, että päiväkodissa on tylsää, koska rutiinit ovat aina samat. En voi kuitenkaan sanoa, että näiden viiden viikon aikana, jotka olen nyt ollut harjoittelussa, olisin elänyt kaksi identtistä päivää. Joka päivässä on aina jotain, mitä ei ollut eilisessä. Joka päivä joku lapsista oppii jotain uutta tai yllättää meidät aikuiset - joko positiivisesti tai negatiivisesti. Toisinaan saa olla metsästämässä siivoojaa käytävältä, koska jonkun pitäisi tulla siivoamaan oksennukset pois lattialta ja toisinaan saa olla selvittämässä riitaa, joka on aiheutunut siitä, että yksi lapsista laulaa joululauluja keskellä kaunista kevätpäivää.

Huomenna alkaa minun viimeinen viikkoni harjoittelussa. Olo on haikea. Aika on kulunut aivan liian nopeasti, enkä haluaisi vielä lähteä pois. Ohjaajani ja koko työporukka on huikea. Lapset ovat toinen toistaan ihanampia. Voin suoraan ja valehtelematta sanoa, että ikävä tulee.

Olen viihtynyt päiväkodissa hyvin, mutta iltapäivät ja illat ovat hieman tylsiä. Makaan yksin sängyllä tuijottaen telkkaria tai vaihtoehtoisesti silmien edessä on puhelimen näyttö tai tietokoneen ruutu. Jos ilma näyttää kivalta, eikä ihan hirveästi laiskota, saatan käydä jopa lenkillä. Viikonpäivistä torstai on ehdottomasti paras. Silloin on tallipäivä. Laiskottelun sijaan muinakin iltapäivinä #MieluumminOlisinTallilla.