Se o loppu ny

Eilen jätettiin jäähyväiset ja toivoteltiin hyvät kesät lasten kanssa. Kuusi ihanaa viikkoa menivät aivan liian nopeasti, enkä voinut pidätellä itkua, kun eilen sain käteeni kortin, jonka tekemiseen jokainen ryhmäni lapsista oli osallistunut. Kyyneleet valuivat pitkin poskia, kun jokainen lapsi kävi vuorotellen antamassa minulle halin ja vieläkin meinaa tulla tippa linssiin, kun mietin yhtä tyttöä, joka halauksen jälkeen totesi minulle: "tulee kyllä vähän ikävä". Hyviä muistoja, paljon uusia oppeja, lisää rohkeutta ja iso kohennus omaan itsetuntoon. Lämmin ja hyvä mieli jäi myös sanoista, jotka ohjaajani oli palautelomakkeeni loppuun kirjoittanut: "Marika on oikealla alalla! Ottaisin hänet mielelläni työparikseni. Havainnoi, toimii, lempeä/tiukka tarpeen mukaan!"

Tänään oli vielä yhteinen loppupalaute koululla, jossa vedettiin vähän yhteen kaikkien harjoittelukokemuksia ja pohdittiin yhdessä, mitä on jäänyt käteen ja mihin asioihin pitää vielä keskittyä tulevaisuuden harjoitteluissa. Oli mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja onneksi suurimmalla osalla oli harjoittelu sujunut hyvin.

Nyt onkin sitten virallisesti alkanut kesäloma. Ihan en vielä ole käsittänyt, että tässä sitä ollaan nyt oikeasti lomalla. Ehkä asia hahmottuu lähipäivien kuluessa tai viimeistään maanantaina, kun havahdun siihen, että minun ei aamulla pidä lähteä yhtään minnekään. Olen viimeksi viettänyt kesälomaa muistaakseni vuonna 2009, joten ihan mielelläni olen lomalla ja tulee kyllä täysin tarpeeseen. Taloudellisestihan näin opiskelijana ei ole kovin hyvä juttu viettää lomaa, mutta eiköhän asiat järjesty.

Odotan tulevaa kesää innolla. Suurempia suunnitelmia ei ole, mutta monia pieniä juttuja on, mitä haluaisin toteuttaa. Tärkein tavoite on kuitenkin nauttia ja rentoutua. Juhannuksen jälkeen pääsemme Eeron kanssa vihdoin muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja en malta odottaa, että pääsen järjestelemään tavaroita uuteen asuntoon ja oikeasti rakentamaan yhteistä kotia.