TJ0

Tuntuu, että vasta hetki sitten kirjoitin blogiin postauksen otsikolla "Tuleva inttileski ilmoittautuu", ja mietiskelin miten minun ja Eeron parisuhde tulee armeija-ajan kestämään. Ja tänään Säkylästä kotiutui minunkin vänrikkini. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta silti näihin kuukausiin on mahtunut monenlaisia ajatuksia ja fiiliksiä. Tällä hetkellä olen tottakai iloinen, mutta silti minua vähän jännittää ja ehkä jopa hieman pelottaa.

Tästä se yhteinen elämä sitten virallisesti alkaa. Uskon, että ainakin minulta vie jonkin aikaa tottua siihen, että asutaankin saman katon alla ja että nähdään päivittäin - tai ainakin pystytään pitämään puhelimitse yhteyttä silloin kuin halutaan.

Olen luonteeltani sellainen, että kaipaan myös paljon omaa tilaa ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Minua alkaa helposti ahdistaa, jos en säännöllisesti saa olla vain ihan omassa rauhassa. Olen pari vuotta nauttinut yksin asumisesta, joten väkisinkin pelottaa ajatus siitä, että kaikki täytyykin jakaa toisen kanssa. Uskon kuitenkin olevani valmis tähän muutokseen ja oikeasti haluan jatkaa elämääni eteenpäin juuri Eeron kanssa.