Mitään kovin suurta katastrofia ei kuitenkaan Leian kanssa saatu aikaiseksi, vaikka kyllä välillä teki mieli itkeä, kun ei oma kroppa totellut. Isoin ongelma oli kädet. En muista koska viimeksi olisi ollut käsien kanssa näin vaikeaa. En osannut rentouttaa kättäni ollenkaan ja jäin koko ajan varsinkin vasemmalla ohjalla vain vetämään vastaan. Suurin osa kulmien ratsastamisestakin meni ihan alkeiskurssityylillä, kun en osannut malttaa olla vetämättä sisäohjasta ja kääntää ulkoavuilla. Plaah.
Tämä käsiongelma korjaantui kyllä lopputunnista, kun Ellu käski ottaa raipan peukaloiden alle. Tadaa, yhtäkkiä ei ollutkaan mitään ongelmaa kääntää hevosta niin kuin kuuluu. Kyllä on vaikeaa tämä ratsastus.
Tunnin jälkeen olin aika kuollut. Elina pisti meidät vielä keventämään lopputunnista ilman jalustimia ainakin satatuhatta kierrosta ja voi taivas, että oli reidet hapoilla sen jälkeen. Sykemittarikin näytti tunnin jälkeen, että kulutettua tuli 690 kaloria, joten jotain tuli ilmeisesti tehtyä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti