Syksy sitten päätti tosissaan tulla. En tykkää. Koko ajan sataa, tallilla on kuraa enemmän kuin laki sallii ja sisälläkin täytyy pitää villasukkia jalassa, että tarkenee. Pitäisin paljon mielummin kesän ja ne lämpimät päivät, mutta en aio lannistua. Itse asiassa olen tänäänkin ollut todella iloinen saapuvasta syksystä huolimatta. Pääsin tänään nimittäin kahden hevosen selkään.
Aamupäivällä Riikka ilmestyi soittamaan ovikelloani. Tarkoitus oli nimittäin lähteä yhdessä Pikkuhelmeen ratsastamaan. Käytiin siis silloin, kun kyseinen talli vielä piti majapaikkaansa Punkalaitumella, Riikan kanssa siellä yhdessä ratsastamassa. Riikka on Merikarvialla muistaakseni vieraillut vain kerran ennen tätä - ja sekin kesällä 2012 - joten oli jo ehkä aikakin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja.
Oltiin kahdestaan tunnilla ja minä menin taas Wiku-ponilla. Hoitaessa ja selkään noustessa poni vaikutti jotenkin erityisen herkkikseltä ja jännittyneeltä, joten ehdin jo hieman pelätä, mitä itse ratsastuksesta tulisi. Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja ratsastaessa se oli ihan eri eläin. Tunnin ajan allani oli kyllä herkkä poni, mutta hyvällä tavalla. Wiku on nuoresta iästään johtuen toisinaan hieman hätäinen, ja se kyllästyy todella helposti. Tänään se sieti kuitenkin mielestäni aika hyvin painetta ja pystyttiin tekemään kaikkia tehtäviä ilman, että meni herne nenään tai aivot solmuun.
Wikun ratsastuksen jälkeen pääsin vielä tutustumaan toiseen kaviokkaaseen. Elina kysyi, jos tahtoisin vähän kokeilla yhtä tallin projekteista ja minähän olin tietysti heti innolla mukana. Kyseessä oli 6-vuotias, mutta vasta pari kuukautta ratsastettu Jäbä alias Kirjopyykki alias Karvajalka. Sain ensin juoksuttaa kaikki askellajit läpi ja sen jälkeen kiipesin vasta kyytiin. Tämä lähes ponin mitoissa oleva irlannincob läpäisi kyllä tiensä suoraan minun sydämeeni. Hirvittävän valloittava otus, jota en pysty vertaamaan mihinkään toiseen hevoseen. Vielä se on todella todella raaka, mutta ainakin minä uskon, että siitä tulee hyvä tuntiratsu joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti saan olla mukana näkemässä - ja miksenpä jopa itse tekemässä - tätä Jäbän matkaa tuntihevoseksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti