Olen siis nykyisin Pikkuhelmen torstain valmennusryhmässä ja jos kaikki sujuu niinkuin pitää, niin minusta tulee myös - ainakin pienimuotoisesti - kilpaileva ratsastaja. Huisin jännää. Näillä näkymin tulen tekemään yhteistyötä tämän uuden pienen tuttavuuden kanssa, jonka selässä olin ensimmäisen kerran siis torstaina. Tämä juuri ja juuri ponin mittoihin menevä ruuna tunnetaan nimellä Wiku ja ikää häneltä löytyy vasta viisi vuotta. Hirveän sympaattinen ja lahjakas poni, josta tulee vielä hieno. Innolla odotan, että pääsen tekemään töitä juuri tämän riiviön kanssa.
Ensimmäinen ratsastuskerta meni lähinnä toisiimme tutustuessa. Tehtiin hieman tutustumisluokan kouluohjelmassa olevia juttuja ja lopuksi ratsastettiin kyseinen ohjelma kokonaisuudessaan vuorotellen. Meillä isoimpana ongelmana olivat laukannostot ja laukkatyöskentely muutenkin. Vika ei tosin ollut ollenkaan ponissa, kuski ei vain osannut taas pyytää ollenkaan selkeästi. Mitään superisoa ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt ja tästä on ihan hyvä jatkaa eteenpäin.
Sinänsä hassua, että olen ihan rakastunut tähän nuoreen poniruunaan. En ole koskaan ollut mikään poniratsastaja ja aina olen sanonut, että ponit eivät ole minua varten. Toisaalta on ehkä ihan ymmärrettävää, että kun on 170cm pitkä ja vielä suurin osa pituudesta koostuu kilometrin mittaisista jaloista, ei ehkä poneilla ratsastaminen tunnu kauhean luonnolliselta. Ei me Wikunkaan kanssa mitenkään täydellisen sopusuhtainen pari olla, mutta ei ainakaan ensimmäisellä kerralla meitä kumpaakaan tuntunut häiritsevän toistemme koko.
 |
Minä ja Rokki-poni Pikkuhelmessä kesällä 2012 |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti