Lomailua

Olen tässä suunnilleen viikon verran saanut lomailla, kun meillä ei ollut koulua viikkoon. Tarkoitus kai olisi näinä päivinä, kun ei ole opetusta tai friitalassa vastuuta, niin tehdä jotain koulutehtäviä ja opiskella ahkerasti. Omalta osaltani tämä ei ihan toteudu. Viimeisen viikon olen ottanut varsin rennosti ja vietellyt aikaani maaseudun rauhassa Punkalaitumella. Siellä tietysti vähän yritin olla avuksi ja tehdä kotihommia, kuten laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja leipoakin vähän kerkesin. Meillä oli veljeni lukion kautta viikon verran saksalainen poika asumassa myös, joten ihan tavallista arkea ei kuitenkaan eletty. Normaalisti ruokapöydässä ei tule välttämättä kovin usein opeteltua, miten maito saksaksi äännetään oikein...

Täytyy kyllä todeta, että oli pitkästä aikaa tosi kiva viikko. En ole Poriin muuton jälkeen tuntenut oloani täysin kotoisaksi Punkalaitumella porukoiden luona, mutta nyt oli taas pitkästä aikaa sellainen fiilis, että viihdyin siellä. Tosin isäni kyllä taisi pariinkin otteeseen sanoa minun olevan luonnostani kaupunkilainen, kun valitin pimeydestä ja tylsyydestä.

Nyt onkin sitten taas vaikeaa palata tähän tavalliseen arkeen. Jotenkin kummasti sitä ihminen laiskistuu, kun ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ehkä koulussa käyminen olisi mukavampaa, jos siitä saisi jotain enemmän irti. Tällä hetkellä kun tuntuu siltä, että tuo Friitala-projekti on täysin floppi ja muuta kouluahan meillä ei tässä syksyllä kauheasti ole. Näyttäähän se iso projekti paperilla hienolta, mutta todellisuudessa meillä ei ole tuolla ala-asteella mitään merkityksellistä roolia tai omaa paikkaa, enkä ainakaan minä usko, että tästä hyötyy kukaan. No.. parannuksia odotellessa.

Minulla oli kamera mukanani Punkalaitumella, koska halusin ottaa pari kuvaa hieman muuttuneesta maisemasta. Lapsuuden paras leikkipaikka eli lähimetsä on pistetty matalaksi ja ihan täysin en vielä ole tottunut tähän uuteen näköalaan, mikä meidän mökin terassilta nykyisin aukenee.