Merkkei haalareista vaihtais en

Eilen oli jotenkin pitkästä aikaa tosi hyvä päivä. Tehtiin aamusella meidän yks ryhmätyö sellaseen vaiheeseen, että siitä ei kauheesti tarvi enää stressata. Sen jälkeen meillä alko yks uusista opintojaksoista: mielenterveys ja mielenterveyspalvelut. Huomattavasti kiinnostavampi aihe kuin maanantaina alkanut terveyden edistämisen opintojakso, johon kuuluu muun muassa lääkehoito ja lääkelaskuja. Odotan kyllä innolla noita MT:n tunteja, koska mielenterveystyö kiinnostaa. Ei kuitenkaan ehkä niin paljoa, että valitsisin ensi syksyllä aikuissosiaalityön suuntautumisen. Tai no.. mistä sitä ikinä tietää.

Eilen iltapäivällä kävin vielä yhden kaverin kanssa kaupungilla ja sen jälkeen päivitin vähän haalareiden merkkivarastoa. Illalla Eero tuli vielä tänne ja lähdetään sitten yhdessä torstaina, kun mun koulu loppuu, Punkalaitumelle. Ihanaa, että ei tarvi aina olla täällä kämpässä ihan yksin.

Siinä haalarimerkkejä ommellessa tuli taas ajateltua vähän kaikenlaista. Tuntuu välillä, että en ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt, että asun nyt omillani ja opiskelen korkeakoulussa. Vajaa vuosi sitten olin ihan varma, että en tulisi pääsemään mihinkään kouluun, ja että pitäisin välivuoden. Täytyy kyllä sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tähän tämän hetken tilanteeseen. Vielä kun oppisi olemaan stressaamatta liikaa ja nauttimaan tästä opiskeluajasta. Pikkuhiljaa tunne siitä, että olen tällä hetkellä ihan oikeassa paikassa, vahvistuu, enkä voisi enää kuvitellakaan, että olisin jossain muualla kuin täällä.

Sanotaan, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa... En tiedä sitten, mutta yritän ainakin nauttia näistä muutamasta vuodesta täysillä. Tänäänkin olisi tarkoitus mennä tsekkaamaan yhdet opiskelijabileet. ;)

Mun opiskelu on viime aikoina koostunu liian usein näistä ylläolevien kuvien jutuista: vaatteiden miettimistä opiskelijabileisiin, tyhjä paperi tietokoneen ruudulla ja haalarimerkkien ompelua...

Nähtiin eilen kaupungilla lumiukon hautajaiset... Hiukan ihmeteltiin...