![]() | |
| Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi. |
Paljon ympärillä pörrääviä paarmoja, miljoonia korvan vieressä iniseviä hyttysiä, tuhansia irtokarvoja, kasapäin kuraa ja pölyä. Näiden keskellä sijaitsee yksi lempipaikoistani ja samalla myös lempiratsastuspaikkani. Merikarvialla, Kirinnevalla oleva Talli Pikkuhelmi, se se on. Minusta se tosin ei ole vain pikkuhelmi, vaan todellinen, suuri ja merkittävä helmi.
Unohdetaan ne pörräävät paarmat ja miljoonat hyttyset. Keskitytään paljon olennaisempiin seikkoihin, kuten esimerkiksi toinen toistaan ihanampiin hevosiin, mahtaviin ihmisiin ja kauniisiin maisemiin. Pikkuhelmi ei ehkä ole se talleista modernein ja viimisen päälle laitetuin, mutta se on toimiva ja kotoisa kokonaisuus, jonne voisin tältä istumalta muuttaa vaikka samantien. Kaksi ratsastuskenttää, maneesi, lukuisia maastoreittejä ja uimaankin pääsee - jopa hevosen kanssa.
Vaikka kyseisessä paikassa silmä lepääkin, niin eivät puitteet todellakaan ole minulle se tärkein asia, minkä vuoksi Pikkuhelmi on lempiratsastuspaikkani. Tärkeintä ovat kaikki elävät olennot - niin kahdella kuin neljälläkin jalalla liikkuvat. Elina on opettajana kaikista ratsastuksenopettajista se, joiden tunneilla olen ollut, antanut ja opettanut minulle kaikista eniten. Kaikki eivät tietenkään tykkää kaikista opettajista ja heidän tyyleistään, mutta juuri minulle Ellun tapa on toimiva. Hyvän opetustyylin lisäksi meillä on hevosten suhteen Elinan kanssa varsin samanlainen maku, joten Pikkuhelmessä on talli täynnä hevosia, joilla tykkään ratsastaa. Kirsikkana kakun päällä tietysti Ellun oma hevonen, Leia.
Olen päässyt loppujen lopuksi todella vähän tutustumaan muihin Pikkuhelmessä käyviin ihmisiin, mutta jokainen, jonka kanssa olen tavannut, on jättänyt positiivisen muiston. Ilmapiiri vaikuttaa rennolta ja mukavalta. Minulle merkityksellistä tallilla on se, että saan mennä sinne juuri sellaisena kuin olen. Talli on minulle paikka rentoutua, eikä se ole käyttötarkoitukseensa sopiva, jos siellä pitää koko ajan seistä varpaillaan ja miettiä, mitä voi tehdä tai sanoa. Pikkuhelmeen olen joka kerta voinut mennä rennoin mielin.
Jos tämä paikka hipoo täydellisyyttä, niin miksi en ole käynyt siellä tämän useammin? Siinäpä vasta kysymys. Olen keksinyt itselleni syitä ja selityksiä, miksi en ole Porista Merikarvialle useammin lähtenyt. Nyt tähän on pakko tulla muutos. Otetaan vaikka jonkinlaisena uuden lukuvuoden lupauksena käydä useammin moikkaamassa maailman parhaita hevosia ja hevosihmisiä!

hieno postaus:)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTodellaki kivasti kirjoitettu postaus :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHienoja kuvia :)
VastaaPoistaKiitos :)
Poista