Ensin oltiin vaan mun luona, syötiin, juotiin ja hengailtiin. Niin ja varattiin vähän extemporee laivareissu lauantaiks eli huomiseks. Hehe. Myöhemmin illalla lähettiin sitten Kinoon ja siellä viihdyttiinkin melkein pilkkuun asti. Oli hauskaa taas pitkästä aikaa olla viihteellä näiden naikkosten kanssa, ja vaikka dj olikin ihan surkimus, niin ainakin mulla oli ihan hauskaa.
Torstaipäivä sitten vaan löhöiltiin ja syötiin keskenämme siihen asti, kunnes mun piti lähtee tallille. Pitkästä aikaa pääsin taas Anteroisen kyytiin ja valkun jälkeen olin niin ilonen, koska ratsastus suju Antsan kans pitkästä aikaa suhteellisen hyvin. Alla suora lainaus siitä, mitä kirjotin torstaina illalla Antsan omistajalle:
"Vaikka tossa kotimatkalla alko taas ihan järkyttävästi särkee tota selkää ja mun alkaa kohta iskeen jonkin asteinen epätoivo tän mun kroppani kans, niin ratsastuksesta ja Anterosta jäi tänään hyvä mieli. Se pöllöili juu, ja oli paikotellen vähän tuhma, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle. Tehtiin aluks aika paljon erilaisia väistöjä käynnissä ja muuten oli ihan ok, mutta oikeen takajalan siirtäminen vasemman yli ristiin on ylitsepääsemättömän hankalaa ja ruunalla meinas välillä mennä vähän herne nokkaan, kun ei oltu ihan samaa mieltä, mitä tehdään. Myös raipasta me käytiin vähän keskustelua, että saako se olla kädessä vai eikö saa. Antsa sai jonkinasteisen kohtauksen vaan siitä, kun pyysin Ellulta mulle raipan käteen. Mä voitin kuitenkin sen taistelun ja jatkossa ratsastan aina raippa mukana, koska sen pitää tottua siihen, että se on mukana, vaikka sitä ei tarvis käyttää. Se pään heittely vähän raivostuttaa, mutta ratsastin tänään niin, että joka kerta, kun se nyppäs sen päänsä, niin mä nyppäsin ulko-ohjasta samaan aikaan ja ratsastin jalalla eteen ja heti kun se lopetti, niin mä päästin paineen ohjasta pois ja myötäsin sille. Lopputunnista riitti kun laitto vaan ulkonyrkin kiinni, niin pää pysy siellä missä pitääkin ja Antero oli superhieno ja se liikku tosi pitkiä pätkiä tasasesti. Se on niin sählä ja malttamaton lapsihevoinen, että kyllä vaatii aikamoista hermojen hallintaa kuskilta Lopussa näytettiin Ellulle kuitenki vielä vähän kuinka hienoo ravia meiltä irtos Läpiratsastusta, jämäkkyyttä ja hyviä hermoja, niitä Antero tarvis tällä hetkellä ja paljon."
On se vaan uskomattoman ihana otus. Sillon kun Antero tekee töitä oikeesti mun kanssa ja on ratsastettavuudeltaan sellanen kun esimerkiksi eilen, niin mulle tulee tosi vahvasti sellanen tunne, että tää hevonen on enemmän kun mulle tehty. Oon tosi monesta hevosesta sanonu, että tykkään paljon, mutta Antero on jollain ihan eri tavalla oikeelta tuntuva. Jonkun muun hevosen kanssa olisin varmasti jo halunnu kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen lopettaa yhteistyön, mutta en Anteron kanssa. Ei sitä osaa selittää, mutta minkään muun hevosen kanssa mun kemiat ei oo näin nopeesti ja näin vahvasti sopinu yhteen.
Ehkä ainakin osittain meidän kemioiden kohtaaminen johtuu siitä, että Antero on nuori hevonen ja se peilaa tosi paljon ratsastajaansa. Sille ei varsinaisesti oo kukaan opettanu mitään väistöjä tai ravilisäyksiä, vaan me opetellaan niitä yhdessä pikkuhiljaa ja mä samalla - osittain tiedostamattomasti - muokkaan sitä hevosta mun ratsastustyylille sopivaks. Vaikka en ratsasta Anteroo tän useemmin, niin uskon silti, että mun ratsastus vaikuttaa siihen ja sen kehittymiseen - toivottavasti positiivisesti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti