Miksei mies voisi hankkia silikoneja?

Viime aikoina on enemmän kuin paljon puhuttu tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Suurin syy tähän lienee edeskunnassa työnalla ollut tasa-arvoinen avioliittolaki, joka - niin kuin kaikki varmaan jo tietävätkin - meni läpi. En kyseiseen asiaan ole kantaa sen suuremmin ottanut, mutta lyhyesti voin todeta, että jos olisin kansanedustaja, olisin kuulunut enemmistöön ja kannattanut tätä lakia. Todella toivon, että jokainen sosiaalialalla työskentelevä tai alaa opiskeleva olisi äänestänyt kanssani samoin. Meidän alan tarkoitushan on olla heikompien puolella ja turvata kaikkien ihmisten perusoikeuksia.

28.11.2014, kun tästä laista eduskunnassa äänestettiin, olin sopivasti aiheeseen liittyen sateenkaariperheiden kohtaamista käsittelevässä koulutuksessa. Koulutus oli Sateenkaariperheet ry:n järjestämä ja koulutuksen piti Tia Forsström. Aihe oli todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen, joten ajattelin siitä jotakin kirjoittaa tänne bloginkin puolelle. Käsittelen aihetta kuitenkin yleisemmässä mittakaavassa, enkä pohdi tai kerro juurikaan siitä, miten esimerkiksi sosiaalialan työntekijänä pitäisi suhtautua sateenkaariperheisiin, vaan kirjoitan yleisemmin tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.

Ihan alussa puhuttiin ihan vain käsitteistä ja siitä, mitä ne tarkoittavat. Niinkin yksinkertaiselta tuntuvat sanat kuin sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat oikeasti paljon laajempia käsitteitä kuin osaamme ajatellakaan. Kuullessa sanan sukupuoli, tulee ensimmäisenä mieleen mies tai nainen. Mutta entäs mihin kategoriaan menevät transsukupuoliset, transvestiitit tai intersukupuoliset? Pitääkö jokaisen sulautua normeihin ja olla joko mies tai nainen, vai kelpaako sellaisena kuin on, ilman mitään määrittelyjä sukupuolesta? Meidän jokaisen oma käsitys sukupuolesta vaikuttaa myös käsitykseen rakkaudesta tai seksistä. Voimme mielessämme pohtia, onko naista rakastava nainen vain mies naisen ruumiissa tai sitten voimme olla ajattelematta asiaa ja hyväksyä ihmiset sellaisena kuin ovat.

Entäs sitten seksuaalinen suuntautuminen? Se kertoo kiinnostuksen kohteen sukupuolen, mutta seksi voi silti olla ihan mitä tahansa tai sitä voi olla olematta kokonaan. Onko meidän pakko lokeroida ihmiset? Hetero, homo, lesbo, biseksuaali... Eräs rinnakkaisluokkalaiseni totesi koulutuksessa hyvin: "Enkö voi olla vain minä?" Erilaisuus on rikkautta ja moninaisuus on osa elämää. Toisenlaisia ihmisiä on tällä maapallolla enemmän kuin toisenlaisia, mutta ei silti esimerkiksi se, että homoja on vähemmän kuin heteroita, saisi vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmsiä ja ne kuuluvat kaikille.

Meidän kulttuurissamme vallitsee tietyt normit, jotka antavat meille tietynlaista turvaa. Normit ovat sääntöjä ja oletuksia siitä, miten tiettyjen asioiden pitäisi olla. Mutta kuka määrittää, mikä on normaalia? Miksi mies ei saa ottaa silikoneja ilman, että hänet tuomitaan tai leimataan, vaikka nykypäivänä on täysin normaalia, jos nainen ottaa silikonit? Usein sanotaan: "Hetero, kunnes toisin todistetaan!" Mutta kenen pitää tulla ulos kaapista? Oletamme automaattisesti ihmisten olevan heteroita siihen asti, kunnes he tulevat ulos kaapista. Eikö tätä normia voitaisi jo pikkuhiljaa muuttaa?

On täysin luonnollista, että ihminen - seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta - haluaa perustaa perheen. Toki lasten hankkiminen on luonnollisestikin kahdelle miehelle tai kahdelle naiselle vaikeampaa kuin heteroparille, mutta se ei silti tarkoita, että se olisi mahdotonta tai kiellettyä. Ainakin lapset ovat tarkoin harkittuja ja varmasti tervetulleita tähän maailmaan, samaa ei voi sanoa kaikkien heteroiden lapsista. Tasa-arvoinen avioliittolaki helpottaa perheen perustamista, sillä se mahdollistaa nais- ja miesparien adoptio-oikeuden.

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan sateenkaariperheiden lapset voivat ihan yhtä hyvin, tai oikeastaan jopa hieman paremmin, kuin niin sanotusti normaalien perheiden lapset. Samalla he voivat siis myös yhtä huonosti kuin tavalliset lapsetkin. "Hyvää ei ole vain yhdenlaista" ja tärkeämpää on se, että lapsella on elämässään tasapainoisia aikuisia, häntä rakastetaan ja hänet hyväksytään omana itsenään kuin se, että hänellä on yksi äiti ja yksi isä. Ei voi kieltää, etteikö perhe ja kasvuympäristö vaikuttaisi lapseen ja hänen kehitykseensä, mutta se, ovatko nämä vaikutukset huonoja, on asia erikseen.

Tietysti sateenkaariperheillä on omat haasteensa. He elävät normien vastaisesti, joten ovat koko ajan ikään kuin suurennuslasin alla ja näin ollen paineet onnistua ovat suuret. He joutuvat jatkuvasti kohtaamaan tuomitsevia asenteita ja ennakkoluuloja, ja jopa heidän läheisensä ovat saattaneet tuomita heidät pelkästään sen vuoksi, että he poikkeavat normeista. Myös juridinen puoli on sateenkaariperheitä vastaan. Nyt tämän tasa-arvoisen avioliittolain myötä asiat sillä saralla tosin hieman helpottuvat, mutta vielä on matkaa siihen, että eläisimme tasa-arvoisessa maassa.

Olen sitä mieltä, että meidän jokaisen - sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta ja ihan kaikesta riippumatta - pitäisi olla ylpeitä itsestämme juuri sellaisena kuin olemme. Saat olla ylpeä siitä, että olet homo, mutta yhtälailla saat olla ylpeä siitä, että olet hetero ja saat olla ylpeä myös siitä, että et koe olevasi kumpikaan.