Ei vapaa-ajan ongelmia...

Viikko on taas kulunut kauhean nopeasti. Huomenna on jo perjantai. Aika kuluu nopeasti, kun on niin paljon kaikkea tehtävää. Tällä viikolla on tullut kirjoitettua pari yksilötehtävää ja siinä ohessä väsäilty välillä yhtä ryhmätyötä, jonka palautuspäivä on ensi maanantaina. Kiire kiire kiire.

Maanantaina, kun toivottavasti saadaan ryhmätyö palautettua, pitää aloittaa seuraavaa ryhmätyötä tai periaatteessa kahta seuraavaa. Niissä kahdessa esseessä on palautuspäivä sitten parin viikon päästä ja tehtävää on ihan kiitettäväksi. Onneksi meillä on sentään sama (ja paras) ryhmä näissä kaikissa isommissa ryhmätöissä.

Näiden ryhmässä tehtävien juttujen lisäksi vielä olisi kirjoitettavana yksi laajempi yksilötehtävä ja jonkilainen kirjoitus tehtävänä tämänpäiväisestä tutustumiskäynnistä verkkonuorisotyöhön. Tuosta verkkonuorisotyöstä ajattelin kirjoitella tänne blogiin jotakin. Muutenkin olen vähän miettinyt, jos alkaisi yhdistellä koulua ja bloggaamista, ja silloin tällöin kirjoittelisi tänne jostain mielenkiintoisista ja mietityttävistä asioista. Tuskin niitä kukaan jaksaa lukea, mutta se olisi kiva tapa purkaa vähän omia ajatuksia.

Ei kyllä kauheasti tarvitse miettiä, mihin vapaa-aikansa käyttää, kun tehtävien palautuspäivät lähestyy. Ei ensi, vaan sitä seuraavalla viikolla on vielä lisäksi kolme tenttiä yhden viikon sisään ja ensi viikolla alkaa uudet opintojaksot, mikä tarkoittaa siis myös uusia tehtäviä ja tenttejä. Huhhuh. Välillä sitä miettii, miksei vain mennyt peruskoulun jälkeen ammattikouluun. Olisin nyt jo onnellisesti työelämässä, jos olisin tehnyt elämässäni vähän erilaisia valintoja... Toisaalta, tiedän tällä hetkellä opiskelevani minulle juuri oikeaa alaa, joten ehkä nämä muutamat vuodet jaksaa. Ja ehkä vielä joskus miettii, kuinka se opiskeluaika oli niin ihanaa ja huoletonta. ;)

Allekirjoitan täysin tämän mielipidekirjoituksen. Ei taida TAMK:issa ja SAMK:issa olla kauheasti eroja...

Näihin kuvaan voisi kiteyttää tämän hetken fiilikset... Väsy ja tällä viikolla tässä talossa alkanut putkiremontti, joka muuten aiheuttaa mukavasti meteliä etenkin aamuisin. Ei sillä, tottakai tykkään herätä myös vapaapäivinäni kello 7 aamulla. -.-

Ylityöllistetty lastensuojelu

Ennen kirjoittamista kuuntelin Mahdollinen tehtävä?: Ylityöllisestetty lastensuojelu -radio-ohjelman, jossa haastateltiin monipuolisen uran lastensuojelussa tehnyttä Sirkka Rousua.

Lastensuojelu ja lähinnä sen epäkohdat ovat olleet viime aikoina useaan otteeseen pinnalla. Media on nostanut esille epäkohtia ja tapauksia, jossa lastensuojelu ei ole toiminut - ainakaan joidenkin mielestä - oikein. Koko lastensuojelun toimikuva on useiden ihmisten silmissä muuttunut tarkoitusperiään vastaisesti täysin negatiiviseksi asiaksi, vaikka todellisuudessa sen tarkoitus on parhaalla mahdollisella tavalla taata lapsille paras mahdollinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Mediassa harvemmin kuitenkaan puhutaan näistä onnistuneista lastensuojelutapauksista, vaikka uskallan väittää, että niitä on varmasti paljon enemmän kuin näitä pinnalle nousseiden tapahtumien kaltaisia tapauksia.

Median luomasta negatiivisesta kuvasta on varmasti paljon haittaa ja se saa ihmiset suhtautumaan varautuneesti lastensuojeluun. Toisaalta huomiosta voi olla myös hyötyä. Lastensuojelussa on myös epäkohtia ja on tosi asia, että Suomessa huostaanottoja tehdään varsin paljon. Uskon ja toivon, että tämä negatiivinen huomio auttaa osittain myös parantamaan näitä epäkohtia ja miettimään erilaisia ratkaisuja. Jos asioita ei nosteta esille, ei niihin koskaan parannustakaan saada.

En suoranaisesti osaa sanoa mistä esimerkiksi suuri huostaanottojen määrä johtuu tai miten määrää saataisiin laskettua, mutta radiolähetyksen kuunneltuani tietyt asiat jäivät pyörimään mieleeni. Erityisesti jäin pohtimaan nykyajan niin sanottua kiire-yhteiskuntaa ja sen vaikutuksia. Ihmisiltä vaaditaan nykymaailmassa niin paljon, että on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan, eikä enää yksinkertaisesti jakseta tai pystytä esimerkiksi tarjoamaan lapselle kaikkea, mitä hän tarvitsisi. Tähän päälle kun vielä lisätään hyvin yleinen suomalainen perfektionistinen ajatusmalli, jossa pyritään olemaan täydellisiä ja kasvattamaan lapsistakin täydellisiä, niin soppa on valmis. Ehkä suomessa yritetään olla liian hyviä ja paineet lastenkasvatuksesta ovat liian kovat. Apua ei uskalleta pyytää tai haluta ottaa vastaan, koska itse on pärjättävä. Eihän kukaan tällaista kovin pitkälle jaksa.

Vanhempien ei pitäisi olla lastensa kasvatuksen kanssa yksin. Tietysti myös esimerkiksi päiväkodit ja koulut osallistuvat omalla tavallaan lasten kasvatukseen, mutta kuten Rousukin haastattelussaan totesi, pitäisi vanhempien olla aikuisia muillekin kuin omille lapsilleen. Ehkä ennen kasvatettiin lapsia enemmän yhdessä, esimerkiksi koko pitäjän voimin. Vanhempien lisäksi lasten kanssa viettivät aikaa myös usein samassa perhepiirissä asuvat isovanhemmat sekä lähellä olevat naapurit. Ehkä tällöin vanhemmat jaksoivat paremmin ja huostaanottojenkin määrä oli pienempi. 

Toivon lastensuojelulle valoisampaa tulevaisuutta. Luulen, että tulen itsekin joskus työskentelemään lastensuojelun parissa ja haluan antaa oman panokseni tälle arvokkaalle, mutta tällä hetkellä liian ylityöllistetylle alalle. Tärkeintä on mielestäni keskittyä tekemään monipuolista työtä ja tarjoamaan useita vaihtoehtoja huostaanotolle. Avunsaannin kynnys ei saa olla liian korkea, vaan apua pitää olla tarjolla jo ennen kuin tilanne on niin paha, että lapsi ei voi asua biologisten vanhempiensa kanssa. 

Sotshi syrjään ja koulukirjat esille

Vihdoin alkaa tämän vuoden talviolympialaiset olla ohitse. Tuntuu, että tässä ei viime viikkoina ole muuta tehtykään kuin seurattu olympialaisia telkkarista. Koulunkäyntikin on tämän vuoksi kärsinyt ja tällä hetkellä on pitkä lista kaikkea kouluun liittyvää tehtävänä. Nyt täytyy tsempata ja alkaa lyhentää tuota listaa mahdollisimman nopeasti. Ensi viikon jälkeen alkaa kasa uusia opintojaksoja, mikä tarkoittaa myös kasaa uusia tyhtäviä. Olisi siis kaiken järjen mukaan ihan fiksua saada tehtyä ne edelliset ensin...

En oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Viime kerrasta on niin paljon aikaa, että tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista pientä. Mitään maailmaa mullistavaa ei kuitenkaan ole sattunut, joten en osaa valikoida mistä kirjoittaa. Ehkä en siis kirjoita nyt mistään ja yritän seuraavan kerran tulla kirjoittamaan kuulumisia ennen kuin ehdin itsekin unohtaa ne.

OMG it's a party

Mun piti tulla kirjottamaan tänne jo tasan viikko sitten, mutta jostain syystä se taas jäi. En vaan saa otettua itseäni niskasta kiinni. Kaikki hommat on rästissä. Ei stressiä...

Tammikuun viimeinen päivä oli Porin keskustan nuokkarilla OMG-partyt, joissa olin siis töissä. Oli tosi hieno kokemus olla mukana tollaisen ison tapahtuman järjestämisessä. Alkuun pelotti, miten kaikki sujuu ja hukkaanko esimerkiksi narikassa työskennellässäni jonkun takin, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Mun täytyy kyllä todeta, että Porissa nuorilla on asiat hyvin. Vielä kun ne oppis arvostamaan kaikkea sitä, mitä niille on annettu ja järjestetty. En sano, etteikö asiat voisi olla vieläkin paremmin, mutta kun on itse ollut teini pienellä paikkakunnalla, jossa ei suoraan sanottuna ole mitään, niin nuo Porin nuokkarit, tapahtumat, retket yms. tuntuvat aika luksukselta.

Olin ihan rättipoikkiväsynyt perjantaina illalla, kun pääsin puoli yhdeltä yöllä loppujen lopuksi kämpille. Olin kuitenkin reipas ja heräsin lauantaina aamulla sen verran aikasin, että ehdin yhdeksältä lähtevään bussiin. Olin sopinut, että lähdetään Riikan kanssa lauantaina ideaparkkiin yhden jälkeen, niin piti siihen mennessä selvitä Punkalaitumelle. Vietettiinkin pitkästä aikaa laatuaikaa kahdestaan ja oli kyllä kivaa. En itse ostanut mitään, kun rahatilanne on mikä on, mutta ihan vaan seurana oleminenkin oli ihan hauskaa.

Maanantaina illalla suunnistin taas takaisin Poriin bussilla, mutta en viihtynyt siellä kuin torstai-iltapäivään asti ja nyt olen taas ollut koko viikonlopun Punkalaitumella. Viikko on mennyt vähän koomassa, kun useampana päivänä itselläni oli vähän lämpöä ja olo muutenkin aika huono. Nyt olen kuitenkin taas suurin piirtein elävien kirjoissa ja toivottavasti ensiviikko, joka on koulun suhteen taas vajaa, sujuisi vähän pirteämmissä merkeissä.

OMG IT'S A PARTY