Kännykän kätköistä, lokakuu

Lokakuun viimeinen päivä. Opiskelun kannalta takana kiireinen kuukausi ja edessä vielä kiireisemmät kaksi viikkoa. Mutta nyt puhelimella räpsäistyjä kuvia tältä kuulta!

[1.] Aamuaurinkoselfie part 1

[2.] & [3.] Syyslomamaisemia, sama paikka, eri aika

[4.] Aamuaurinkoselfie part 2

[1.] Eeron leipomia voisilmäpullia

[2.] Minttusuklaakeksit <3<3

[3.] Eeron mulle leipoma karkkikakku

[4.] Minttusuklaakakku, jota tuhottiin mm. Johannan kanssa :)

[1.] Tenttiin lukemista

[2.] Ja vähän erilaista tenttiin lukemista Lauran kanssa

[3.] Ilmeisesti oli liikaa ylimääräistä aikaa yhtenä keskiviikkona Friitalassa, joten tuli piirreltyä

[4.] Olin syyslomalla yhtenä päivänä isin remonttiapuna mummulassa

[1.] Vihdoin sain aikaiseksi liittyä kantasolurekisteriin

[2.] Kahvia ja sämpylää verenluovutuksen jälkeen

[3.] Koottiin äidin kanssa kiva juustotarjotin ja askartelin jopa tikut, joissa luki juustojen nimet

[4.] Juustojen kanssa oli toki myös viiniä, mutta minä tyydyin pelkkään pullon korkkiin. Tässä on Taneli :)

[1.] Traaginen päivä, kun smoothiekoneeni sanoi sopimuksensa irti

[2.] Väsäilin pitkästä aikaa äidille geelit omien kynsien päälle

[3.] Innostuin myös lakkaamaan omat kynteni pitkästä aikaa

[4.] Nörttiselfie

[1.] Hyvä yritys ottaa selfie...

[2.] Sienimetsällä äidin ja koiran kanssa

[3.] Koitin ottaa kissasta kuvaa, mutta Hugo halusi ilmeisesti todella lähikuvan

[4.] Koira ja kissa valmiina rokotukseen!

[1.] Kun Eero ei ole kotona, valtaa koira heti vapaana olevan tyynyn

[2.] Päiväunilla <3 :)

[3.] Vajaa lapsi

[4.] Melkein reipas linja-automatkustaja

Loma lomailtu

Näin syysloman jälkeen on hyvä aloittaa arki rennosti vapaapäivällä. Mikä sen ihanampaa kuin viettää laatuaikaa ihan kahdestaan koiran kanssa. Vielä ihanampaa olisi, jos ei koulun osalta olisi ainakin kilometrin pituista to do -listaa. Inhottavasti aina kasautuu kaikki samaan aikaan. Alkusyksy oli melko rentoa ja nyt pitäisi olla lukemassa useampaa kirjaa, kirjoittamassa jos jonkinlaista raporttia ja itsearviointia sekä olla tekemässä montaa eri ryhmätyötä samaan aikaan. En tahtoisi valittaa, koska todella tykkään tästä koulusta ja haluan valmistua oikeasti jotain osaavana oman alani ammattilaisena, mutta silti tuntuu välillä, että paremmat organisointi- ja ajankäyttötaidot olisivat enemmän kuin tervetulleita.

Ihan hirvittävää stressiä en syyslomallani kuitenkaan ottanut, vaan ihan oikeasti myös lomailin. Olin koko viikon vanhempieni luona, näin kavereita, löhösin sohvalla, kävin Ikeassa ja Ideaparkissa, leivoin ja toimin remppa-apuna isälleni mummulassa. Kaikin puolin ihan kiva ja rauhallinen lomaviikko siis. Kiva oli kuitenkin myös eilen palata omaan kotiin Poriin.

Ykstoista unelmaa

Aina silloin tällöin sitä pysähtyy miettimään, mitä elämältään tahtoisi. Olen usein aika pessimisti, enkä ehkä uskalla kovin paljoa unelmoida tai haaveilla tulevaisuudesta. Nyt ajattelin kuitenkin listata yksitoista asiaa, joista salaa yksinäni joskus haaveilen. Osa tulee ehkä toteutumaan ja osa ei.

Haastan myös Nooran, Hennan, Johannan ja Katrin listaamaan 11 unelmaansa. 

1. Omistaa joskus oma hevonen

Tällä hetkellä hevosharrastus on vähän jäissä, koska ei tahdo löytyä aikaa saati rahaa. Olen kuitenkin heppatyttö henkeen ja vereen ja vielä jonain päivänä toivon, että taloudellinen tilanne ja elämä muutenkin olisi sen verran vakaata, että oman hevosen ylläpitäminen olisi mahdollista.

2. Kirjoittaa ja kuvittaa lastenkirja

Tästä olen haaveillut salaa jo kauan, mutta ainakaan vielä en ole alkanut kyseisen unelman eteen tehdä töitä. Jossain vaiheessa mietin, jos olisin saanut opinnäytetyöni liitettyä tähän jotenkin, mutta hylkäsin sen ajatuksen melko nopeasti.

3. Saada kaksi lasta, tyttö ja poika

Biologiaan on aika vaikeaa vaikuttaa ja loppujen lopuksi sillä, kumpaa sukupuolta tulevat lapset ovat, ei juuri ole merkitystä. Unelma kuitenkin olisi saada kaksi lasta, yksi kumpaakin sukupuolta.

4. Mennä naimisiin - ja vain kerran

Haluan viettää kunnon "päivä prinsessana"-häät niin, että kaikki on suunniteltua ja meidän näköistä. Tällaiset kekkerit tahdon viettää vain kerran, joten ihan lähivuosina tässä ei olla naimisiin ryntäämässä.

5. Omistaa sosiaalinen koira

Blondi on ihana ja rakastan sitä todella. Kuitenkin vielä jonain päivänä olisi kiva omistaa koira, jonka kanssa voisi harrastaa ja nähdä toisia koiria. Blondi kun ei suuremmin toisista koirista välitä ja moniin vieraisiin ihmisiinkin se suhtautuu melko varauksella, vaikka tosin Poriin muuttamisen myötä se onkin sosiaalistunut hurjasti.

6. Hypätä benji-hyppy

Tästä olen haaveillut jo kauan ja vielä jonain päivänä sen aion toteuttaa.

7. Juosta maraton

Olen melko varma, että en koskaan tule juoksemaan maratonia, mutta salaa haaveilen siitä silti. Ihan jo fysiikan puolesta juokseminen on haasteellista, koska polvet ja lonkat eivät yksinkertaisesti kestä juosta pitkiä matkoja.

8. Kirjoittaa kirja

Viimeisten vuosien aikana kirjoitusharrastus on ollut aika vähäistä. Olen kuitenkin kirjoitellut omaksi ilokseni josku paljonkin runoja ja novelleja. Vielä jonain päivänä olisi hienoa kirjoittaa ihan kunnollinen kaunokirjallinen teoskin.

9. Saada vakituinen virka lastentarhanopettajana

Kukapa ei vakituisesta työpaikasta haaveilisi. Ennen tätä pitäisi kuitenkin ainakin valmistua ja saada edes jotain töitä.

10. Hyödyntää eläinavusteisia työmenetelmiä omassa työssä

Mikäli vain löydän yhteistyökumppanin, niin toteutan opinnäytetyöni tästä aiheesta. Omien kokemuksien perusteella voin sanoa, että sekä koirilla että hevosilla on meille ihmisille paljon annettavaa ja uskon, että esimerkiksi varhaiskasvatukseen eläimillä voisi olla paljon annettavaa.

11. Elää terveenä ja onnellisena mahdollisimman pitkään

Tätä ei varmaan tarvitse kovinkaan paljoa avata. Kuka täysijärkinen ei tahtoisi olla terve ja onnellinen?

Väriä hiuksiin ja oppari aluille

Menin maanantai-iltana järjestettyyn L'Oréalin hiusmallicastingiin kokeilemaan onneani ja pääsin kuin pääsinkin tiistaina olleeseen opetustilaisuuteen hiusmalliksi. Hirvittävän suurta muutosta minulle ei kyllä - onneksi - tehty. Vähän leikattiin, vaihdettiin jakauksen puolta, sävytettiin ja tehtiin joku tehohoito. Nyt on taas tukka uudessa kuosissa ja tuon hoidon jäljiltä ihanan pehmeä ja kiiltävä. Kaikinpuolin positiivinen kokemus taas.

Viikko on muutenkin sujunut ja mennyt rauhallisen nopeasti. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, enkä ollut keskiviikkona edes missään opiskelijakarkeloissa. Opinnäytetyöprosessi on virallisesti aloitettu ja alk
uviikosta oli siihen aiheeseen liittyvät infot. Kamala stressi aiheen lukkoon lyömisestä ja yhteistyökumppanin löytämisestä. Pääsisi vain alkuun, niin työn eteneminen olisi enemmän omissa käsissä.

Opiskelemisen vaikeus

Meillä on ammattikorkeassa ollut aivan naurettavan vähän tenttejä. Olemme aika pitkälti saaneet luokan kesken päättää suoritetaanko opintojakso tenttimällä vai sitten vaihtoehtoisesti joko yksin tai ryhmässä esseitä kirjoittamalla. Meidän luokka ei ole ollut kovinkaan tenttimyönteinen, joten opiskelu on painottunut esseiden kirjoittamiseen ja ryhmätöiden tekemiseen. Ja hyvä niin, ainakin minun kannaltani. Olen surkea opettelemaan asioita ulkoa ja lisäksi stressaan ja jännitän aivan liikaa esimerkiksi juurikin tenttitilaisuuksia. Helposti jos vielä pitää tehdä jotain kovassa kiireessä, alan alisuorittamaan, joten tenttiminen ei tosiaan sovi minulle.

Tämä syksy on todellinen poikkeus opiskeluissa. Meillä on nimittäin kolme perinteistä tenttiä tässä lyhyen ajan sisällä. Yksi kvalitatiivisistä tutkimusmenetelmistä, yksi kvantitatiivisista tutkimusmenetelmistä ja yksi kehittämistoiminnasta. Opinnäytetyöhön liittyviä juttuja siis ja todella tylsää sekä kuivaa luettavaa.

Olen tässä nyt tänä viikonloppuna yrittänyt toden teolla opiskella. Lukenut ja tehnyt muistiinpanoja. Ei tosiaankaan ole minua varten. Luojan kiitos en mennyt yliopistoon opiskelemaan.

Koulumotivaatio on melkoisen hukassa, kun tietää, että ei oikeastaan enää ole mitään mielenkiintoisia opintoja paljoa jäljellä. Tänä syksynä opiskellaan tutkimusmenetelmiä ja ensi keväänä johtamista. Marraskuussa alkaa sentään taas harjoittelu, jota odotan pienellä jännityksellä ja suurella innolla. Päiväkoti here i come!