Kännykän kätköistä, kesäkuu

Nykyään, kun kännykkä kulkee matkassa lähes joka paikkaan, tulee otettua elämän suurista ja pienistä hetkistä kuvia melkoisen usein. Tässä postauksessa murto-osa kesäkuun aikana kännykän kameralla otetuista kuvista ja pieni selitys jokaiselle kuvatukselle.

[1.] Laatuaikaa oman itseni kanssa; itse tehtyä pitsaa (jonka pohja oli muuten tehty pelkästä kananmunasta) ja valkkaria. 

[2.] & [3.] Halusin leipoa jotain sitruunaista, joten päädyin tekemään sitruunamuffineita ja sitruunakeksejä. Hyviä oli. 

[4.] Aamupalaa sänkyyn Eerolle :) 

 [1.] Yksi tuhannesta kuvasta, joita on tullut omasta karvakorvasta napsastua kuluneen kuukauden aikana...

[2.] Acca päätti hyödyntää Timin päiväuniajan tulemalla vuorostaan syliini.

[3.] Oman koiran kanssa selfien ottaminen epäonnistuu aina, koska eräs on hieman innokas pussaamaan.

[4.] Tämä kuva on otettu siltä reissulta, kun kävin serkkuni ja Timin kanssa tallilla.

 [1.] Ensimmäinen teinipeilikuva uuden talon ala-aulassa.

[2.] & [3.] B:n ensimmäinen aamu ja päivä uudessa kodissa.

[4.] Aamukahvit auringonpaisteessa, kivat on maisemat kuudennesta kerroksesta.

 [1.] Posti toi ylläriterkut ja haalarimerkin Tanskasta.

[2.] Punkalaidunta näköalatornista.

[3.] Juhannusmaisemaa.

[4.] Joku satunnainen ruokakuva, näitäkin on jokunen puhelimeen kertynyt. 

[1.] Tavaroidenpakkausselfie

[2.] Olen kesäkuussa jopa kerran päässyt käyttämään shortsihaalariani... Missä helteet?

[3.] Tässä me pullukat Linnanmäellä

[4.] Tulossa Ikeasta...

Onnellinen

Vietän tällä hetkellä kahdenkeskistä laatuaikaa rakkaan koirani kanssa uudessa asunnossa - tai siis uudessa kodissa. Tavaroita on ympärillä ihan sikin sokin, huonekaluja puuttuu ja muutenkin kaikki on vielä ihan kesken. Silti ja siitä huolimatta, täällä tuntuu ihan kodilta. Siitä asti, kun Eeron kanssa tätä kämppää tultiin katsomaan, on tämä paikka tuntunut kodilta. Ja nimenomaan meidän kolmen kodilta. Minä, Eero ja koira. Meidän pikkuperhe. Hih.

En tällä hetkellä voisi olla onnellisempi. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että asiat ovat niin kuin kuuluukin. Ehkä olen vihdoinkin löytänyt oman itseni ja oman paikkani. Kauan siihen on mennytkin. Tasan kuukauden päästä tulee nimittäin ikää mittariin 21 vuotta. Toisin kuin vuosi sitten, nyt ei ole minkäänlaista ikäkriisiä. Tästä se elämä vasta alkaa.

Eilen illalla nauroin Eerolle kuinka hänen kasvoillaan on koko tämän viikon ollut sellainen tietynlainen kestohymy, enkä voi sanoa itsekään olleeni kovinkaan huonolla tuulella viimeiseen viikkoon. Selvittiin hymyillen jopa meidän Linnanmäen reissusta ja kävimme vielä Ikeassakin ilman minkäänlaisia parisuhdekriisejä. Saavutus sekin.

Mun koti on nyt täällä

Vihdoin pitkä odotus on ohi. Meillä on Eeron kanssa uusi, yhteinen koti. 

Maanantaina tosiaan saatiin uuden asunnon avaimet ja aloitettiinkin muuttohommat sitten heti. Pikkuveljeni oli maanantaina meidän matkassa kantoapuna ja kolmistaan saatiin ihan hyvin tavaroita siirrettyä paikasta A paikkaan B. Muuttomatka itsessään ei kovin pitkä ole, vanha asunto nimittäin on alle kilometrin päässä tästä uudesta.

Ajelimme maanantaina illalla vielä takaisin Punkalaitumelle ja tiistaina päivällä lähdimme taas kohti Poria. Tiistaina Eeron isä tuli myös käymään Porissa ja hänen autollaan saatiin kaikki isommat kalusteet siirrettyä. Tai siis Eero isänsä kanssa saivat, minähän olin uudessa kämpässä järjestämässä tavaroita, enkä suuremmin näihin kantohommiin osallistunut... 

Tiistaina näin pitkästä pitkästä aikaa myös Tanskasta juhannukseksi kotiutunutta Siniä. Voi että. Vähän oli kyllä jo ikävä, mutta onneksi sama vanha Sini sieltä tuli takaisin. :)

Nyt on tavarat suurimmaksi osaksi jo paikoillaan ja ensimmäinen yö vietetty uudessa kodissa. Tänään ajattelimmekin pitää pienen välipäivän ja suunnata Eeron kanssa kahdestaan Linnanmäelle. Loput tavarat siirretään sitten viikonloppuna omille paikoilleen.

Yksitoista vastausta

Ilona laittoi minulle haastetta, joka on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa ja minäkin olen siihen osallistunut joskus - muistaakseni kahteenkin otteeseen? Tarkoitus on siis vastata haastajan yhteentoista kysymykseen, keksiä itse saman verran uusia kysymyksiä ja lopuksi haastaa bloggaajia, joilla on alle 100 lukijaa. Ajattelin nyt vastata Ilonan kysymyksiin, mutta loput vaiheet jätän tällä kertaa tekemättä.

Jos saisit muuttaa etunimesi, mikä se olisi? 
- Inhosin joskus nimeäni, mutta nykyisin olen jo ihan sinut sen kanssa, enkä osaa sanoa mihin sen vaihtaisin. Lapsuuden leikeissä halusin aina olla Noora, että ehkä vaihtaisin nimeni Nooraksi, jos joku on pakko vastata.

Mikä on pelottavin kirja, jonka olet lukenut? 
- Olen lukenut hävettävän vähän, eikä mieleen nyt äkkiseltään tule mitään, mikä olisi ollut jotenkin erityisen pelottava. Jokusen Stephen Kingin romaanin olen lukaissut, että ehkä joku niistä.

Mikä on sun bravuuri keittiössä? 
- Varmaankin broilerimakaronilaatikko.

On kaksi taikajuomaa: toinen saa sinut unohtamaan kaikki tuntemasi ihmiset, toinen saa kaikki tuntemasi ihmiset unohtamaan sinut. Kumman juot? 
- Ensimmäinen olisi läheisilleni varmasti melko rankkaa, joten valitsisin sen, että kaikki tuntemani ihmiset unohtaisivat minut.

Mikä on paras matkailuvinkkisi?
- En juuri matkustele, joten pakko sanoa, että takataskusta ei nyt tähän hätään löydy yhtään matkailuvinkkiä.

Mitä uutta aiot kokeilla/tehdä tänä kesänä?
- Vähän oli Eeron kanssa puhetta, että lähdetään telttaretkelle joskus heinäkuussa. Olen telttaillut vaan pihassa, joten oikeasti nukkuminen esimerkiksi keskellä metsää olisi ihan uutta.

Mikä pelastaa pahan päivän?
- Ehdottomasti koira! Blondilla on tapana tulla aina lohduttamaan, jos se näkee minun itkevän, ja muutenkin sen suloinen katse ja hölmöt touhuilut piristävät aina.

Minkä kappaleen kuuntelit viimeksi?
- Tässä samalla soi spotifystä musiikki. Tällä hetkellä soi Antti Tuiskun ja VilleGallen Keinutaan.

Mikä on paras tuoksu?
- En ole vielä löytänyt mitään supertuoksua, mutta jouluna Eerolta saatu Escadan Born in paradise tuoksuus ihan hyvältä. Sitten tietysti hevostallin; hevosen ja tuoreen heinän tuoksua ei voita mikään.

Jos susta tehtäisiin elokuva, mikä olisi kappale, joka soi alkutekstien aikana?
- Tämä

Näin lopuksi, kerro joku hieno sitaatti, joka on tehnyt suhun vaikutuksen. :)
- Voih, näitä olisi varmasti paljon, mutta ei nyt tule vain mieleen. Tämä Juice Leskisen runo on kuitenkin sellainen, joka jollain tavalla on koskettanut minua syvältä.

"Kuolema soitti. En vastannut. Se aikansa kuunneltuaan tuumasi, että 'olkoon', mut jätti viestin vastaajaan."

Kakkua, grilliruokaa ja puoli lasillista kuohuviiniä

Juhannusaattoni sujui edellisten vuosien tapaan rauhallisissa merkeissä. Isäni sisko, joka on myös minun kummitätini, oli miesystävänsä kanssa meillä nyt kolmantena juhannuksena peräkkäin. Tai ovat he täällä vieläkin, ja lähtevät ajelemaan takaisin Itä-Suomeen vasta huomenna. Tänä vuonna täällä oli iltaa viettämässä myös minun kanssa samaa ikää oleva serkkuni ja hänen tyttöystävänsä, joten ihan yksin en meidän "vanhusten" kanssa suinkaan ollut.

Päivällä juhlittiin maanantaina taas vuodella vanhenevaa äitiäni ja meillä kävi täällä mummu, pappa, isäni toinen sisko miehensä kanssa ja oli mukana myös valloittava Timi-poika. Nyt on kahviteltu ja grillailtu niin paljon, että näillä ruokamäärillä pärjäisi varmaan jouluun asti.

Hyvin rennoissa merkeissä on juhannusta siis vietetty. Sääkin on ollut ihan kohtalainen, täällä paistoi eilen jopa aurinko välillä ja tänään aamupäivällä, kun käytiin mummulassa pikaisesti, join ulkona kahvini t-paita päällä.

En mitenkään suuresti välitä näistä "pakkojuhlintapäivistä", joten tällainen rauhallinen juhannus kotona pienehköllä porukalla on minulle oikein sopiva vaihtoehto. En viihdy isossa porukassa ja mielelläni menen omaan sänkyyn nukkumaan illan päätteeksi. Mukava oli aamulla herätä freesinä - puolikkaasta lasillisesta kuohuviiniä kun ei tule edes migreeniä. ;)

TJ0

Tuntuu, että vasta hetki sitten kirjoitin blogiin postauksen otsikolla "Tuleva inttileski ilmoittautuu", ja mietiskelin miten minun ja Eeron parisuhde tulee armeija-ajan kestämään. Ja tänään Säkylästä kotiutui minunkin vänrikkini. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta silti näihin kuukausiin on mahtunut monenlaisia ajatuksia ja fiiliksiä. Tällä hetkellä olen tottakai iloinen, mutta silti minua vähän jännittää ja ehkä jopa hieman pelottaa.

Tästä se yhteinen elämä sitten virallisesti alkaa. Uskon, että ainakin minulta vie jonkin aikaa tottua siihen, että asutaankin saman katon alla ja että nähdään päivittäin - tai ainakin pystytään pitämään puhelimitse yhteyttä silloin kuin halutaan.

Olen luonteeltani sellainen, että kaipaan myös paljon omaa tilaa ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Minua alkaa helposti ahdistaa, jos en säännöllisesti saa olla vain ihan omassa rauhassa. Olen pari vuotta nauttinut yksin asumisesta, joten väkisinkin pelottaa ajatus siitä, että kaikki täytyykin jakaa toisen kanssa. Uskon kuitenkin olevani valmis tähän muutokseen ja oikeasti haluan jatkaa elämääni eteenpäin juuri Eeron kanssa.

Aamuvirkkuilua

Puhelimessa on tällä viikolla ollut joka aamu herätys klo 5.47. Eilen ja tänään tosin heräsin jo ennen kuin puhelimeni ehti minua herätellä. Maanantaina lähdin tosiaan isän kanssa Poriin heti aamusta ja vietin koko päivän yksinäni. Laatuaikaa oman itseni kanssa siis. Olin aamun kämpällä pakkaamassa tavaroita ja vähän siivoilemassa, että on helpompi alkaa tehdä muuttoa sitten ensi maanantaina kun saadaan uuden asunnon avaimet. Kun olin saanut kaikki muuttolaatikot täytettyä, päätin lähteä vähän ostoksille. Muutama tunti vierähtikin sitten Puuvillassa kierrellessä ja katsellessa ja ennen kotiinlähtöä käväisin vielä Agrimarketin Multasormessa ostamassa muutaman kesäkukan meidän mökille.

Eilen ja tänään aikaisen heräämisen syy onkin sitten ihan toinen. Olen nimittäin nämä kaksi päivää ollut taas mummulassa serkkuni pojan lapsenvahtina tai lähinnä helpottamassa mummun arkea. Timi on niin suloinen ja ihana lapsi, että vietän oikein mielelläni aikaa tämän pikkumiehen seurassa. Eilen pääsin pitkästä aikaa myös käymään tallilla, kun serkkuni tultua töistä mentiin yhdessä hänen ja Timin kanssa katsomaan ja ajamaan serkkuni hevosta. Ehkä sitä ensi viikolla ehtisi taas hevosen selkäänkin. :)

Kaksin Käsin

Siitä asti kun tein tämän blogin, olen odottanut sitä hetkeä, että keksisin blogilleni jonkun persoonallisemman nimen. Tämä nykyinen kun on niin tylsä, tavallinen ja kaikkea muuta kuin mieleenpainuva. Melkein kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt olen päättänyt nimenvaihdoksesta.

Blogini tulee tästä lähtien kantamaan nimeä Kaksin Käsin. Idea tähän lähti tuosta Vain kaksi kättä -kamppanjasta. Olen seurannut kyseistä kamppanjaa aktiivisesti ja se koskettaa myös minua, joten minusta on hienoa ottaa näin tärkeästi asiasta idea blogin nimeen.

Uusi nimi sopii minuun mielestäni hyvin. Olen luonteeltani usein sellainen, että kun jotain teen, teen sen kunnolla tai sitten jätän kokonaan tekemättä. Jos innostun jostain asiasta, innostun kunnolla ja olen heti täysillä mukana, enkä oikeastaan koskaan osaa tehdä mitään puoliteholla. Se on kaikki tai ei mitään. Elän elämääni kaksin käsin.

Tulen todennäköisesti vaihtamaan blogin osoitteen myös ja se tulee olemaan jatkossa kaksinkasin.blogspot.fi. En tee tätä kuitenkaan ihan vielä, että ne ihmiset, jotka blogiani seuraavat, ehtivät nähdä tämän postauksen ja saada tiedon tästä muutoksesta.

Nimen lisäksi uutta on myös se, että blogiani voi jatkossa seurata myös Facebookin kautta. Se onnistuu tykkäämällä sivusta Kaksin Käsin.

Kukkia, kavereita ja aamusauna

Viikko on jatkunut mukavasti. Paljon monenlaista tekemistä ja jopa pari melkein kesäistä päivää. Tarkoitus oli tällä viikolla tehdä vähän rästissä olevia koulujuttuja, mutta esseet ovat jääneet vähän taka-alalle. En tahdo ottaa stressiä koulusta. Mä oon lomalla. Koulutehtävien sijaan olen tehnyt paljon kaikkea muuta, kuten:

♦ Syönyt vesimelonia lusikalla

♦ Opetellut taas käyttämään korviksia

♦ Lämmittänyt saunan aamulla puoli yhdeksältä vain itseäni varten

♦ Käynyt kirjastossa

♦ Syönyt viimeiset suppilovahverot pakastimesta

♦ Nähnyt pitkästä aikaa ihania ystäviäni

♦ Leiponut raparperipiirakkaa

♦ Herkutellut ihan liikaa... raperperipiirakkaa, donitsia, jäätelöä, irtokarkkeja, vähän lisää jäätelöä.. hups.

♦ Tehnyt vihdoin kukkamaan vanhan koiramme haudalle - vain viisi vuotta myöhässä!

♦ Viettänyt laatuaikaa nykyisen koiruuden kanssa

♦ Nyppinyt kottikärryllisen rikkaruohoja meidän uimarannasta

♦ Hakenut Eeron viimeistä kertaa lomille Säkylästä

♦ Käynyt kesäkukkaostoksilla ja pistänyt pihaa nätimmäksi

♦ Käynyt Kuljun kartanossa pitkästä, pitkästä aikaa

♦ Laittanut ruokaa

♦ Nauttinut elämästä!

Seuraava viikko olisi tarkoitus aloittaa Porin vierailulla. Isä menee töidensä takia huomenna Poriin koko päiväksi ja ilmoitin lähteväni mukaan. Tarkoitus olisi vähän pakkailla tavaroita lisää muuttokuntoon ja ehkä käydä vähän tekemässä lisää puutarhaostoksia. En tiedä mikä kukkakärpänen minua on puraissut, mutta olen ihan innoissani suunnitellut meidän pihaan vähän piristystä. Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen tällä tontilla ei kukaan olekaan ollut kovin innostunut tuosta puutarhan laittamisesta...