Kesätukka!

Pienen harkinnan jälkeen kävelin eilen Schwarzkopfin casting-tilaisuuteen, jossa haettiin hiusmalleja tälle aamulle. Olen pidemmän aikaa ollut jo kyllästynyt hiuksiini ja salaa välillä haaveillut jopa ihan lyhyestä tukasta. Minulla ei ole kuitenkaan ketään ns. vakikampaajaa, jonka olisin uskaltanut antaa tuosta noin vaan leikata pitkät hiukseni pois. Ajatus eilen oli siis, että nyt tai ei koskaan, mutta menin tilaisuuteen kuitenkin avoimin mielin katsomaan haluavatko he ylipäätään minua malliksi ja jos haluavat, niin mitä he haluavat minulle tehdä.

Niinhän siinä sitten kävi, että minut valittiin itseasiassa ensimmäisenä ja toisella kampaajalla oli heti selvä visio minun suhteeni. Hän oli minusta, hiuksistani ja uudesta tyylistäni niin innoissaan, että en itsekään osannut ollenkaan epäröidä. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Toki kestää hieman tottua, että koko ajan ei ole hiukset tiellä ja odotan kauhulla sitä tunnetta, kun pesen nämä ensimmäisen kerran. Näytän omasta mielestäni vanhemmalta lyhyillä hiuksilla ja muutenkin kasvot tulee ihan eritavalla esille.

Katsotaan alkaako jossain vaiheessa kaduttaa. Tällä hetkellä olo on kuitenkin ihanan kevyt ja nyt ei muuta kuin odottamaan kesän tuloa. Kesätukka on jo valmiina!

Tämän aamun tilaisuudessa hiukset kammattiin toiselle puolelle, että värjäystekniikka näkyi kunnolla

Kinderkakkua

Rakas isäni täytti tänään vuosia, joten pitihän sitä varten kakku leipoa. Veljeni toiveesta tein kinderkakun ja nyt jaan ohjeen kymmenen kuvan avulla myös teille. Ohje on melko helppo ja kuten sokerin, voin ja suklaan määrästä voi päätellä, tämä ei voi olla muuta kuin hyvää.

Jos joku jäi epäselväksi, niin kysy. Ja ei muuta kuin leipomaan!

Ammatti-identtistä kasvua ja muita kuulumisia

Tasan seitsemän viikkoa sitten, ystävänpäivänä olen viimeksi kirjoittanut tänne. Monesti olen meinannut, mutta sitten en kuitenkaan ole jaksanut avata konetta. Ei sillä, että elämässäni mitään mielenkiintoista olisi tapahtunutkaan. Arki rullaa aika omalla painollaan ja entiseen tapaan. Viimeiseen kolmeen viikkoon tosin en ole käynyt ratsastamassa, koska joka viikko torstain valmennus on minun osaltani jäänyt milloin mistäkin syystä väliin. Vähän harmittaa, mutta yllättävän vähän olen kuitenkaan ehtinyt ikävöidä hevosen selkään.

Myös opiskelijabileet ja juhliminen muutenkin ovat omalta osaltani jääneet tänä keväänä minun osaltani aika vähälle. Parilla risteilyllä on tullut oltua ja Riikan kanssa oltiin yhtenä keskiviikkona sporttibileissä. Muuten en olekaan sitten ollut missään. Nytkin olen koko pääsiäisen vain kotona Punkalaitumella viettäen laatuaikaa koiran ja tenttikirjojen kanssa ja syöden eilen leipomaani pätkissuklaapiirakkaa. Ei jotenkin huvita juhlia tai viettää aikaa isolla porukalla. Eikä kyllä olisi rahaakaan moiseen.

Olen viime aikoina kokenut jonkinlaista suurta ammatillista kasvua. Haha. Suoritin moniammatillisen soteekkiharjoittelun tässä viime viikkojen aikana ja ensimmäistä kertaa ikinä kiinnitin kunnolla huomiota siihen, miten eri tavalla eri ammattiryhmien edustajat asioita katsovatkaan. Tottakai olen tämän tiedostanut ennenkin, mutta nyt olen kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota. Moniammatillisuus on hieno asia silloin kun se toimii, mutta valitettavan usein se ei toimi...

Omaa ammatti-identiteettiä pääsen vahvistamaan ja harjoittamaan ihan pian ihan käytännössä. Meillä alkaa nimittäin 20. päivä ensimmäinen kunnollinen pitkä harjoittelu. Suoritan sen tietenkin suuntautumisvaihtoehtoni mukaisesti päiväkodissa ja odotan innolla, mutta samalla myös suurella jännityksellä tuota loppukevättä.

Voisin ehkä yrittää taas panostaa tähän blogin kirjoittamiseen. Mitään paineita tästä en aio ottaa, mutta vähän voisi silti skarpata.

GOOMILLE!

Sporttimimmit lähdössä bailaamaan!

Lemmenlautalle mars!