Näin sujuu Marikan vapaapäivä

Klo 8.44 Avasin silmäni tänään ensimmäisen kerran. Naapurissa tehdään remonttia, joten heräsin tänäkin aamuna järkyttävään meteliin. No pysyypähän unirytmi edes jotenkin hallinnassa. Makoilin siinä sitten sängyssä ja suoritin aamudatauksen puhelimella.

Klo 9.03 Nousin ylös sängystä. Join lasillisen vettä, kävin vessassa, puin vaatteet päälle ja leikin hetken kameran kanssa.

Klo 9.17 Vedin lenkkarit jalkaan ja suuntasin ulos. Tein kevyen, puolen tunnin hölkkälenkin, joka piristi kyllä kummasti.

Klo 9.58 Menin suihkuun.

Klo 10.17 Tulin suihkusta. Puin vaatteet päälleni ja petasin sänkyni, joka oli aamulla jäänyt tekemättä. Söin rahkan ja makoilin jonkin aikaa sängyllä telkkaria katsellen.

Klo 11.21 Ryhdistäydyin ja laitoin vihdoin jo pitkään lattialla olevassa laukussa lojuneet puhtaat vaatteet kaappiin ja järjestelin muutenkin vähän tavaroita paikoilleen.

Klo 11.43 Avasin tietokoneen ja siihen sitten jumituin.

Klo 12.58 Iski nälkä ja ryhdyin ruuanlaittoon. Paistoin jauhelihaa ja tein itselleni tortilloja. Samalla onnistuin leikkaamaan sormeeni haavan...

Klo 13.21 Ähky. Ruokalepo sängyllä makoillen ja telkkaria katsellen.

Klo 14.30 Pistin kahvin tippumaan.

Klo 14.33 Äiti soitti ja ilmoitti, että he tulevat iskän kanssa tänään käymään Porissa. Suunnitelmat raveihin menemisestä siis tyssäsi.

Klo 14.41 Join kahvia, söin keksejä ja katselin kouluratsastusta areenasta.

Klo 15.00 Kaivoin imurin esille ja päätin imuroida, ettei äiti järkyttyisi kovin pahasti tänne tullessaan.

Klo 15.42 Ryhdyin puolestaan tiskaamaan. Koko ajan siivoillessa katselin myös sivusilmällä kouluratsastusta.

Klo 16.59 Äiti ja iskä tulivat, jättivät koiran tähän ja lähtivät kauppaan. Nyt onkin jääkaappi sitten niin täynnä ruokaa, että huhhuh. Juotiin siinä iltapäivällä kahvit ja käytiin vähän koiran kanssa ulkona kävelemässä.

Klo 19.00 Porukat lähti takaisin Punkalaitumelle ja minä aloin katsoa ensin bb extraa ja sen jälkeen salkkareita.

Klo 20.02 Lähdin hakemaan postista pakettiani.

Klo 20.14 Olin kotona taas. Avasin telkkarin ja aloin kirjoittaa tätä postausta samalla viinirypäleitä ja pullaa syöden.

Klo 22.00 Aloitan luultavasti vielä Big Brotherin katsomisen ja sen jälkeen menen nukkumaan.

Tuleva lto täällä hei

Kyllä nyt on huonosti asiat. Tänään teki todella tiukkaa selviytyä puoli yhdeksi koululle. Viime vuonna selvisin ihan hyvin torstaiaamuisin olleille luennoille. Tänään oli huomattavasti vaikeampaa, vaikka kyseessä oli vasta päivällä oleva tutortunti. Joko olen tullut vanhaksi tai sitten tämä oli vaan harjoituksen puutetta ja loppusyksystä torstaisinkin mennään taas pirteänä kouluun.

Oltiin siis eilen pitkästä aikaa viettämässä pikkulauantaita. Uudet opiskelijat aloittivat tällä viikolla, joten pitihän sitä nyt kiskaista haalarit jalkaan ja lähteä tsekkaamaan millaista porukkaa tänne Poriin on tänä syksynä rantautunut. Loppujen lopuksi en kyllä hirveästi uusiin ihmisiin tutustunut, mutta ihan mukavilta ne vähät uudet tuttavuudet vaikuttivat.

Väsymyksestä, päänsärystä ja hieman heikosta happitilanteesta huolimatta oli kyllä ihan hyödyllistä raahautua pitkästä aikaa SAMK:in ovista sisään. Saatiin nimittäin selvyyttä meidän suuntautumisiin. Tättärärää. Minusta tulee lastantarhanopettaja!

Toukokuussahan meille ilmoitettiin, että varhaiskasvatukseen pääsee 20 opiskelijaa, ja jos halukkaita on enemmän, järjestetään valintakoe. Jännitti aika paljon ennen tätä päivää, miten tässä nyt käy, mutta hyvinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi. Meitä halukkaita oli nimittäin tasan kaksikymmentä, eikä näin ollen tarvita mitään valintakoetta. Jes!

Kuraa ja kirjopyykkiä

Syksy sitten päätti tosissaan tulla. En tykkää. Koko ajan sataa, tallilla on kuraa enemmän kuin laki sallii ja sisälläkin täytyy pitää villasukkia jalassa, että tarkenee. Pitäisin paljon mielummin kesän ja ne lämpimät päivät, mutta en aio lannistua. Itse asiassa olen tänäänkin ollut todella iloinen saapuvasta syksystä huolimatta. Pääsin tänään nimittäin kahden hevosen selkään.

Aamupäivällä Riikka ilmestyi soittamaan ovikelloani. Tarkoitus oli nimittäin lähteä yhdessä Pikkuhelmeen ratsastamaan. Käytiin siis silloin, kun kyseinen talli vielä piti majapaikkaansa Punkalaitumella, Riikan kanssa siellä yhdessä ratsastamassa. Riikka on Merikarvialla muistaakseni vieraillut vain kerran ennen tätä - ja sekin kesällä 2012 - joten oli jo ehkä aikakin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja.

Oltiin kahdestaan tunnilla ja minä menin taas Wiku-ponilla. Hoitaessa ja selkään noustessa poni vaikutti jotenkin erityisen herkkikseltä ja jännittyneeltä, joten ehdin jo hieman pelätä, mitä itse ratsastuksesta tulisi. Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja ratsastaessa se oli ihan eri eläin. Tunnin ajan allani oli kyllä herkkä poni, mutta hyvällä tavalla. Wiku on nuoresta iästään johtuen toisinaan hieman hätäinen, ja se kyllästyy todella helposti. Tänään se sieti kuitenkin mielestäni aika hyvin painetta ja pystyttiin tekemään kaikkia tehtäviä ilman, että meni herne nenään tai aivot solmuun.

Wikun ratsastuksen jälkeen pääsin vielä tutustumaan toiseen kaviokkaaseen. Elina kysyi, jos tahtoisin vähän kokeilla yhtä tallin projekteista ja minähän olin tietysti heti innolla mukana. Kyseessä oli 6-vuotias, mutta vasta pari kuukautta ratsastettu Jäbä alias Kirjopyykki alias Karvajalka. Sain ensin juoksuttaa kaikki askellajit läpi ja sen jälkeen kiipesin vasta kyytiin. Tämä lähes ponin mitoissa oleva irlannincob läpäisi kyllä tiensä suoraan minun sydämeeni. Hirvittävän valloittava otus, jota en pysty vertaamaan mihinkään toiseen hevoseen. Vielä se on todella todella raaka, mutta ainakin minä uskon, että siitä tulee hyvä tuntiratsu joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti saan olla mukana näkemässä - ja miksenpä jopa itse tekemässä - tätä Jäbän matkaa tuntihevoseksi.

Paluu poniratsastajaksi

Viime torstaina olin pitkästä aikaa ratsastamassa Pikkuhelmessä. Paikassa, josta kirjoitin Voitto kotiin -blogin kilpailuunkin - jossa pääsin muuten viiden parhaan joukkoon, huikeeta. En pettynyt tälläkään kertaa kyseiseen paikkaan, ja löysin ihanan uuden hevosystävän - tai tarkemmin poniystävän!

Olen siis nykyisin Pikkuhelmen torstain valmennusryhmässä ja jos kaikki sujuu niinkuin pitää, niin minusta tulee myös - ainakin pienimuotoisesti - kilpaileva ratsastaja. Huisin jännää. Näillä näkymin tulen tekemään yhteistyötä tämän uuden pienen tuttavuuden kanssa, jonka selässä olin ensimmäisen kerran siis torstaina. Tämä juuri ja juuri ponin mittoihin menevä ruuna tunnetaan nimellä Wiku ja ikää häneltä löytyy vasta viisi vuotta. Hirveän sympaattinen ja lahjakas poni, josta tulee vielä hieno. Innolla odotan, että pääsen tekemään töitä juuri tämän riiviön kanssa.

Ensimmäinen ratsastuskerta meni lähinnä toisiimme tutustuessa. Tehtiin hieman tutustumisluokan kouluohjelmassa olevia juttuja ja lopuksi ratsastettiin kyseinen ohjelma kokonaisuudessaan vuorotellen. Meillä isoimpana ongelmana olivat laukannostot ja laukkatyöskentely muutenkin. Vika ei tosin ollut ollenkaan ponissa, kuski ei vain osannut taas pyytää ollenkaan selkeästi. Mitään superisoa ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt ja tästä on ihan hyvä jatkaa eteenpäin.

Sinänsä hassua, että olen ihan rakastunut tähän nuoreen poniruunaan. En ole koskaan ollut mikään poniratsastaja ja aina olen sanonut, että ponit eivät ole minua varten. Toisaalta on ehkä ihan ymmärrettävää, että kun on 170cm pitkä ja vielä suurin osa pituudesta koostuu kilometrin mittaisista jaloista, ei ehkä poneilla ratsastaminen tunnu kauhean luonnolliselta. Ei me Wikunkaan kanssa mitenkään täydellisen sopusuhtainen pari olla, mutta ei ainakaan ensimmäisellä kerralla meitä kumpaakaan tuntunut häiritsevän toistemme koko.

Minä ja Rokki-poni Pikkuhelmessä kesällä 2012

Kysymyksiä ilman vastauksia

Kolme päivää koulua takana ja olisin jo loman tarpeessa. Meillä alkoi siis Friitalan ala-asteen kanssa pitkäkestoinen projekti ja tämän syksyn opintopisteet tulee kerättyä suurimmaksi osaksi Friitalassa oleskelusta ja kyseisen toiminnan suunnittelusta. Hirvittävän paljon on vielä asioita auki ja monta kysymystä vailla vastausta. Stressitasot ovat vaihtelevasti käyneet hyvinkin korkealla, mutta jaksan vielä ainakin toistaiseksi uskoa, että hyvä tästä tulee. Ainakin sen voin jo sanoa, että meidän ryhmän oma vitosluokka ja kyseisen luokan opettaja ovat mahtavia tyyppejä!

Tämän viikon ajan olemme oman luokkamme kanssa kahdeksasta kahteentoista, jonka jälkeen palaveerataan hetki ensin oman luokanopettajan kanssa, ja sen jälkeen vielä meidän sosionomi B-luokan ja SAMK:in opettajan kanssa. Aamupäivät ovat sujuneet ihan hyvin ja oikeastaan siihen asti, kun mennään SAMK:in opettajan pitämälle iltapäivän kontaktitunnille, on mieliala hyvä ja positiivinen. Iltapäivästä fiilis kyllä muuttuu samantien ja lähinnä tekisi vain hakata mieli päätä seinään. Tuntuu, että mikään ei ole varmaa ja kaikkeen saadaan vastaus sitten joskus. Ymmärrän tietysti, että tämä on ensimmäinen tällainen iso yhteistyöprojekti ja siinä on paljon suunniteltavaa ja mietittävää, mutta tällä menolla ollaan kaikki opiskelijat ennen joulua sairaslomalla jonkinlaisen burnoutin vuoksi.

Onneksi huomenna pääsen tallille ratsastamaan ja rentoutumaan. Tästä lähtien olisikin tarkoitus joka torstai käydä Merikarvialla hevostelemassa. Vielä on vähän avoinna, millä sinne pääsen joka viikko, jos minulla ei ole autoa, mutta eiköhän ne asiat tästä järjesty.

Kuvapostaus - Riikka & Lady

Olin keskiviikkona Riikan kanssa tallilla ja nappasin sitten muutaman otoksen, kun Riikka liikutti kevyesti Ladyn. Vähän tuo ilta-aurinko tuotti päänvaivaa. Välillä paistoi ihan kunnolla, välillä meni pilveen. Asetuksia sai säätää koko ajan, eikä nuo kuvat nyt mitään kauhean onnistuneita laatunsa puolesta ole.

Viikon blogihaaste - lempiratsastuspaikka

Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi.

Paljon ympärillä pörrääviä paarmoja, miljoonia korvan vieressä iniseviä hyttysiä, tuhansia irtokarvoja, kasapäin kuraa ja pölyä. Näiden keskellä sijaitsee yksi lempipaikoistani ja samalla myös lempiratsastuspaikkani. Merikarvialla, Kirinnevalla oleva Talli Pikkuhelmi, se se on. Minusta se tosin ei ole vain pikkuhelmi, vaan todellinen, suuri ja merkittävä helmi.

Unohdetaan ne pörräävät paarmat ja miljoonat hyttyset. Keskitytään paljon olennaisempiin seikkoihin, kuten esimerkiksi toinen toistaan ihanampiin hevosiin, mahtaviin ihmisiin ja kauniisiin maisemiin. Pikkuhelmi ei ehkä ole se talleista modernein ja viimisen päälle laitetuin, mutta se on toimiva ja kotoisa kokonaisuus, jonne voisin tältä istumalta muuttaa vaikka samantien. Kaksi ratsastuskenttää, maneesi, lukuisia maastoreittejä ja uimaankin pääsee - jopa hevosen kanssa.

Vaikka kyseisessä paikassa silmä lepääkin, niin eivät puitteet todellakaan ole minulle se tärkein asia, minkä vuoksi Pikkuhelmi on lempiratsastuspaikkani. Tärkeintä ovat kaikki elävät olennot - niin kahdella kuin neljälläkin jalalla liikkuvat. Elina on opettajana kaikista ratsastuksenopettajista se, joiden tunneilla olen ollut, antanut ja opettanut minulle kaikista eniten. Kaikki eivät tietenkään tykkää kaikista opettajista ja heidän tyyleistään, mutta juuri minulle Ellun tapa on toimiva. Hyvän opetustyylin lisäksi meillä on hevosten suhteen Elinan kanssa varsin samanlainen maku, joten Pikkuhelmessä on talli täynnä hevosia, joilla tykkään ratsastaa. Kirsikkana kakun päällä tietysti Ellun oma hevonen, Leia.

Olen päässyt loppujen lopuksi todella vähän tutustumaan muihin Pikkuhelmessä käyviin ihmisiin, mutta jokainen, jonka kanssa olen tavannut, on jättänyt positiivisen muiston. Ilmapiiri vaikuttaa rennolta ja mukavalta. Minulle merkityksellistä tallilla on se, että saan mennä sinne juuri sellaisena kuin olen. Talli on minulle paikka rentoutua, eikä se ole käyttötarkoitukseensa sopiva, jos siellä pitää koko ajan seistä varpaillaan ja miettiä, mitä voi tehdä tai sanoa. Pikkuhelmeen olen joka kerta voinut mennä rennoin mielin.

Jos tämä paikka hipoo täydellisyyttä, niin miksi en ole käynyt siellä tämän useammin? Siinäpä vasta kysymys. Olen keksinyt itselleni syitä ja selityksiä, miksi en ole Porista Merikarvialle useammin lähtenyt. Nyt tähän on pakko tulla muutos. Otetaan vaikka jonkinlaisena uuden lukuvuoden lupauksena käydä useammin moikkaamassa maailman parhaita hevosia ja hevosihmisiä!

Kuvapostaus - kesäboksereita

Serkkuni boksereineen oli pari viikko sitten meillä kyläilemässä, joten tässä muutama otos näistä kavereista. Eikö olekin Acca kasvanut aika paljon sitten viime kuvapostauksen?