Vielä on kesää jäljellä?

Tänään piti olla hauska ja kiva päivä. Annun, Lauran ja Sinin oli tarkoitus tulla meille tänne Punkalaitumelle mökkeilemään ja pitämään tyttöjeniltaa. Se kuitenkin peruuntui, ja olenkin tässä eilisen ja tämän päivän vain masistellut yksinäni tai kävi Sini sentään tänään päivällä kahvilla vähän piristämässä päivää. No eipä olisi kyllä sääkään suosinut meidän mökkeilyämme ja peruuntumiselle oli ihan hyvät ja ymmärrettävät syyt, mutta harmittaa silti. Olisi ollut kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kunnolla ja koulun ulkopuolella kaikki porukalla, mutta vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti ehditään näkemään!

Olen nyt ollut pari kuukautta porukoiden luona ja olen tänä aikana ikävöinut Poriin enemmän kuin olisin uskonut. Vaikka koulu ja kaikki muu elämä stressasi ja mietitytti Porissa ollessa paljon, kaipaan sitä jotenkin silti. Lähinnä niitä ihania ihmisiä ja heidän kanssaan vietettyjä hetkiä. Porissa olin heti innoissani lähtemässä joka paikkaan ja tekemässä kaikkea kivaa, kun taas nyt täällä ollessa ei huvita lähteä yhtään minnekään tai tehdä mitään muutakaan. Mieli tekisi vain kiskaista peitto korviin ja jäädä nukkumaan kotiin.

Mun tytöt <3

On tässä elämässä sentään jotakin positiivista. Sain nimittäin viestin, että kamerani on tullut huollosta ja sen saisi hakea Porista...

Ei tavata torilla

Ei tullut Suomelle jääkiekosta mm-kultaa tänä(kään) vuonna. Salaa olen ehkä vähän jopa onnellinen Venäjän voitosta, koska menin alkupelien aikana lupaamaan, että jos Suomi tuolla joukkueella ottaa kultaa, niin minun hiukseni lyhenevät puoleen. En monien muiden tapaan uskonut Suomella olevan mitään mahdollisuuksia edes finaaliin, jos olisin uskonut, en olisi todellakaan luvannut hiuksiani leikata - sen verran tärkeät ne minulle ovat. Haha. Hopea ei todellakaan ole häpeä.

Tässä on nyt kesälomaa vietelty jo hyvä tovi ja ainakaan ilmoissa ei ole ollut valittamista. Vähän turhankin lämmin on ollut välillä, mutta mielummin liian kuuma kuin liian kylmä! Mitään suurta en ole näiden lomapäivien aikana saanut aikaiseksi, lähinnä olen vain makoillut tekemättä yhtään mitään. On ollut kyllä ihan kivaa ottaa vaan rennosti ja unohtaa kaikki koulujutut.

Viime yönä tosin, kun en oikein saanut nukuttua, mietin vähän tuota meidän Friitala-projektia. Kirosin mielessäni koko SAMK:in jonnekin syvimpään maan rakoon, koska kaikki käytännön asiat ovat vielä ihan epäselviä ja meidän pitää 11.8 mennä ilmeisesti suoraan Ulvilaan. Milläköhän me sinne edes menemme, kun ei kyytiongelmiakaan ole vielä täysin ratkaistu. Huoh. No en jaksa tuhlata koko kesääni miettien koulujuttuja, joten pohditaan niitä sitten vaikka vasta elokuussa.

Olen tällä hetkellä jotekin tosi innoissani bloggaamisesta ja kaikista blogiin liittyvistä jutuista. Pistin ulkoasunkin ihan uuteen uskoon eilen ennen Suomen peliä. Harmikseni vaan en oikein tiedä mistä kirjoittaisin ja kamera on vieläkin!! huollossa, joten uusia kuvia en saa muuta kuin puhelimella. Tylsää.

Kesäteinipeilausta ja toinen toistaan sulosempia vieraita :)

Vaikeita valintoja

Meille ilmoitettiin eilen tutortunnilla aika iso ja merkittävä tieto koskien meidän syksyllä tehtäviä suuntautumisvalintoja. Alunperin meille sanottiin, että neljästä vaihtoehdosta tulee luultavasti toteutumaan vain kaksi tai hyvällä tuurilla kolme. Lähtevien ryhmien piti mennä suoraan osallistumismäärien mukaan. Nyt onkin sitten päätetty, että yritetään saada kaikki neljä vaihtoehtoa alkamaan, mikä on sinänsä hyvä juttu. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

Ryhmien yläraja meidän päiväopiskelijoiden suhteen on 20 ja jos halukkaita on yli tuon määrän, järjestetään valintakoe. On siis mahdollista, että jää ulkopuolelle ja ikäänkuin joutuu opiskelemaan jotakin muuta, mitä ei tahdo. Luultavasti varhaiskasvatuksen valitsee yli kaksikymmentä opiskelijaa - minä mukaan lukien - ja siitä joudutaan tuo valintakoe järjestämään.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos sitten joudunkin johonkin muuhun ryhmään, koska kuitenkin kaikki on omalla tavallaan kiinnostavia ja kaikkien välillä olen valintojani joutunut pohtimaan. Täysin varma en vielä edes ole, että valitsen varhaiskasvatuksen. Tällä hetkellä tuntuisi kuitenkin fiksuimmalta ottaa se varhaiskasvatus ja hankkia myös se lastentarhanopettajan pätevyys. Siinähän saisi tavallaan kaksi ammattipätevyyttä yhdellä iskulla. Tosin, eihän se ole edes varmaa, saako sitä pätevyyttä enää sitten kun valmistun. Nythän on vireillä se uusi varhaiskasvatuslakialoite, jossa meiltä sosionomeilta yritetään tuota lto-oikeutta ottaa pois.

Olisi niin paljon helpompaa, kun saisi opiskella kaikkea. Tuo valinta kuitenkin vaikuttaa tulevaisuuteeni jossakin määrin, niin ei haluaisi tehdä virhettä tässä vaiheessa elämäänsä. Melkeinpä kaikki harjoittelut määräytyy tuon valinnan mukaan ja tietysti myös työnantajat tulevaisuudessa katsovat, mitä olen koulussa opiskellut.

Tuon valinnan lisäksi koko koulu tuntuu tällä hetkellä aiheuttavan niin paljon stressiä, että tekisi mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja lähteä kesälomalle. En saa aikaiseksi tehdä kaikkea tekemättä olevia tehtäviä ja lisäksi ensi syksynä alkava Friitala-projekti mietityttää enemmän kuin liikaa. Tuohon projektiin sentään toivottavasti tulee vähän selvyyttä, kun maanantai ja tiistai vietetään koululla pelkästään sen parissa.

Mitään muuta koulustressin lisäksi tänne ei oikein kuulu. Eeron kanssa käytiin viettämässä Eeron synttäreitä ja meidän vuosipäivää Power Parkissa ja sitten on tullut jonkin verran vietettyä aikaa taas jääkiekon mm-kisoja katsellessa. Ei siis mitään merkittävää.

Järkkäri on edelleen huollossa, joten alla pari vanhaa söpöilykuvaa Eeron kanssa.

Päiväkodista ala-asteelle

Harjoittelut on harjoiteltu, vaput on vappuiltu ja kesää kohti mennään. Täällä oli tosin kyllä tänään aamulla maa ihan valkoisena lumesta, että ei kyllä tuntunut ihan toukokuulta... Nyt taas paistaa jo aurinko ja näin sisältä katsottuna ilma näyttää ihan kivalta. Lämpömittariin sen sijaan ei kannata katsoa, muuten tulee kylmä.

Viime viikon tiistaina olin viimeistä päivää päiväkodilla ja fiilikset oli varsin haikeat. Muutama kyynelkin siinä tuli, kun kaikki lapset halasivat toivottaen hyvää kevättä. On kuitenkin kai parempi, että viimeisenä mieleen jäi ikävä kuin ajatus "jes, vihdoin tämä loppuu". En voisi olla onnellisempi näistä muutamasta viikosta, jotka tuolla sain viettää. Ainoa huono puoli olikin se, että harjoittelu oli ihan liian lyhyt.

Koko tuon reilu kolmen viikon ajan putsatessani niiden pienten räkänokkien neniä, ajattelin, että ei saa tulla itse kipeäksi. Hyvin tämä toimikin, nimittäin vasta viimeisenä päivänä oli kurkku vähän kipeä ja sai niistää myös omaa nenäänsä. Pienestä flunssasta huolimatta keskiviikkona juhlittiin vappua ihan täällä Punkalaitumella. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa bilettää näiden täällä olevien ihmisten kanssa. Muistin kuitenkin myös sen, miksi en sitä kovin usein harrasta. Ei nimittäin ole mitenkään hirveän hohdokasta olla baarissa, jossa on lähes koko suku paikalla. Tällä kertaa löytyi muun muassa äiti, äidin äiti ja pari serkkua...

Torstaiaamuna heräsinkin sitten krapulaisen sijaan flunssaisena ja kuumeisena. Sängynpohjalla vietinkin sitten oikeastaan torstaista sunnuntaihin ja parantelin itseäni tätä päivää varten. Olin viime viikolla vappuaattona pari tuntia ala-asteella töissä, kun siellä oli pieni kaaos ja työvoimapula, ja silloin lupasin sitten tulla kolmosluokan sijaiseksi tänään.

Olin viime keväänä töissä samassa koulussa iltapäiväkerhossa ja satunnaisesti sijaistin joitain opettajiakin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun olin samassa luokassa koko päivän ainoana aikuisena, vastuussa kaikesta. Vähän jännitti, miten saisin muksut pysymään hiljaa, mutta nuo kolmoset kyllä yllättivät minut positiivisesti. Liekö sitten vieraskoreutta vai mitä, mutta koko päivän kaikki olivat tosi fiksusti ja tekivät kaiken niin kuin pyysinkin. Yksi avustajakin, joka siinä kävi ennen ruokailua kääntymässä, totesi myöhemmin, että luokassa oli tavallista rauhallisempaa.

Huomenna pääsee - tai joutuu - taas koulunpenkille ihan opiskelijana. Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun on taas päässyt vähän työnteon makuun, ei opiskelu kiinnosta yhtään. Kasa koulutehtäviä on tekemättä ja motivaatio on nolla. Onneksi kohta alkaa kesäloma!

|1.| Jäätelööö!!! |2.| Kahvittelua Eerolla |3.| Hattu päähän ekaa kertaa sitten yo-juhlien, jee! |4.| Ihan itte tein.. no okei äiti autto. :D

|1.| Ei tarvinnu yksin nukkua kipeenä, hoitajia löyty |2.| Näillä eväillä! |3.| Veropapereiden tsiikailua med Hugo |4.| Tän aamun kesämaisema

#SELFIE #TEINIPEILI