Ei mennyt niinkuin suomenruotsalaisessa tv-sarjassa

Pahoinvointia, vesisadetta ja ukkosta. Niistä on onnistuneet estekisat tehty.

Eilen oli milli-tallin harjoitusestekisat, joihin minunkin oli tarkoitus mennä Komeetan kanssa hyppäämään 70cm. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan päästy starttaamaan ollenkaan.

Koko keskiviikkopäivän, ja oikeastaan jo tiistainkin, kärsin pahasta olosta, päänsärystä ja huimauksesta vuorotellen. Muutamaan otteeseen tallilla mietin jo, pitäisikö jättää starttaamatta, mutta lähdin sitten kuitenkin milli-tallille siinä toivossa, että olo helpottaisi.

Päästiin kuivana - ja oksentamatta - kisapaikalle ja ehdittiin siinä katsella edeltävä luokka loppuun. Vähän mustia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle, mutta toivottiin hartaasti niiden menevän ohi. Siinä vaiheessa, kun olimme menossa kävelemään rataa, alkoi kuitenkin sataa ihan kunnolla ja kisat keskeytettiin hetkeksi. Vähän ajan päästä sade kuitenkin loppui vähäksi aikaa ja ehdittiin kävelemään rataa kolmosesteelle asti, kun taas tuli vettä. Käveltiin kuitenkin rata loppuun, vesisateesta huolimatta, ja mentiin hetkeksi taas talliin sateensuojaan.

Loppujen lopuksi vettä tuli niin paljon, että kenttä alkoi muistuttaa enemmänkin järveä, joten koko kilpailut keskeytettiin. Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Kaksi laukkaavaa ratsukkoa, yksi polkupyöräilijä ja järkyttävä ukkosmyrsky. Tallille päästiin turvallisesti ja täytyy todeta, että onneksi oli fiksuja hevosia. En ehkä ihan jokaisen hevosen kanssa lähtisi tuolla tavalla laukkaamaan kotiin.

Tallilla annoin hevosen ensimmäiselle vastaantulevalle ihmiselle ja itse menin taukohuoneeseen istumaan. Olin ihan varma, että pyörtyisin tai oksentaisin, mutta en sitten tehnyt onneksi kumpaakaan.

Ei siis ollut kovin onnistunut kisapäivä. Huonoa päivää piristi kuitenkin ihanat ihmiset. Kaikki tallilla vuorotellen kyselivät olenko kunnossa ja muutenkin pitivät huolta. On hienoa huomata, että edes jossain ihmisiä kiinnostaa muidenkin kuin oman itsensä hyvinvointi.

Kom viime Milli-tallin kisoissa.

Kahdenkympin kriisi

Niin ne vuodet vaan vierivät ja nyt saan ostaa jo väkevätkin viinani ihan itse alkosta. Kamalaa.

Viikonloppuna juhlittiin siis minun ja Johannan syntymäpäiviä. Johanna täytti lauantaina 20 ja minä puolestani sunnuntaina saman verran. Kätevästi saatiin siis pidettyä yhteiset nelikymppiset täällä meillä kotona. Porin kavereista Laura tuli seurakseni jo perjantaina - kun varsinaiset juhlat olivat vasta lauantaina illalla - ja vietettiinkin pitkästä aikaaa yhdessä aikaa. Olikin jo vähän ikävä.

Oli ihan hauska ilta. Matkaa tuli jatkettua meiltä Huittisten seurahuoneelle ja nukkumaan pääsin joskus viiden aikoihin aamulla. Sunnuntaina ei kuitenkaan väsy vielä painanut ja reippaasti heräsin kahdeksan jälkeen siivoamaan ennen Yyteriin lähtöä. Oma varsinainen syntymäpäiväni kului siis pienellä porukalla Yyterin hiekkarannoilla makoillessa ja vaikka siellä onkin mielestäni ihan liikaa hiekkaa, niin oli silti hauska ja rento päivä.

Alkuviikko onkin töissä sujunut hiukan väsyneissä fiiliksissä ja eilen kun pääsin tallilta kotiin, suuntasin suurin piirtein heti suihkussa käytyäni nukkumaan.

Kuvapostaus - Blondi viisi vuotta

Meidän pieni Blondi-koira täyttää tänään huimat viisi vuotta. Meillehän tämä pieni karvakorva muutti syksyllä 2012 eli kohta kaksi vuotta yhteistä taivalta takana. Tässä synttäreiden kunniaksi muutama kuva Bobosta.

Pessimismiä ja hyvän mielen hyppyjä

Nyt, kun olen taas käynyt ratsastamassa, huomaan, että en enää oikeastaan kirjoita muusta kuin hevosista. Ehkä olen synnynnäisesti hevosbloggaaja, eikä minusta saa lifestylebloggaajaa, vaikka kuinka yrittäisi. Noh.. Lukekoot ne joita kiinnostaa, ja jättäkööt ne lukematta, joita ei kiinnosta.

Lauantaina oli taas Sanna-Kaisan kouluvalmennukset, joissa ratsastin Komeetan kanssa. Menin tälläkin kertaa kangilla, tosin tällä kertaa meillä oli aavistuksen ohuempi bridong- ja kankikuolain. Loppujen lopuksi kyllä totesin, että ne aavistuksen paksummat kuolaimet sopivat Komille paremmin, ja se tukeutui niiden kanssa helpomppi kuolaimeen.

Treenattiin valmennuksessa etuosan ratsastusta ensin avotaivutuksilla ja myöhemmin puolikkailla takaosakäännöksillä. Avot sujuivat ravissa aika hyvin, mutta käynnissä oli vähän ongelmia, että taivutuksen lisäksi myös eteenpäinpyrkimys säilyi. Takaosakäännökset sujuivat toiseen kierrokseen ihan kohtalaisesti, mutta toiseen vähän huonommin.

Valmennuksen jälkeen oma fiilis oli vähän huono ja tuntui, että kaikki meni tosi huonosti, enkä osannut ratsastaa yhtään. Sanna kuitenkin totesi, että olihan siellä paljon hyviäkin pätkiä, eikä meno ollut ollenkaan huonoa. Omasta ratsastuksestani puuttui ehkä se tietty jämäkkyys ja määrätietoisuus, mikä minulla on normaalisti, mutta en kuulemma nytkään huonosti ratsastanut.

Jään usein helposti huonosti menneiden pätkien jälkeen ajattelemaan vaan niitä, enkä muista enää ollenkaan, että jotkut asiat menivät myös ihan hyvin. Pitäisi opetella hieman armollisemmaksi itseään kohtaan ja alkaa etsiä niitä positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Minkäs sille mahtaa, jos on vähän pessimisti.

Eilen saatiinkin sitten hetkeksi hengähdystauko kouluratsastuksesta, kun hypättiin tunnilla maastoesteitä. Hyppäsin tutulla ja turvallisella Komeetalla ja kaikki meni oikeastaan aikalailla hyvin. Kom on niin varma ja turvallinen - muttei onneksi kuitenkaan pystyynkuollut - esteratsu, että ei itse tarvi kuin ratsastaa hyvässä temmossa kohti estettä, niin hevonen melkein itse hoitaa loput. Tietysti ihan hyvä olla itsekin hereillä, kun ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä sattuu. Eilenkin löin itseäni raipalla huuleen, kun hevonen pelästyi puskasta hyppäävää kissaa...

Oli ihan hauskaa hypätä, vaikka eivät nuo maastoesteet kovin suuria tai kummallisia olekaan. Ensi viikolla jatketaan myös hyppyharjoituksia, koska lupauduin menemään milli-tallin harjoituskisoihin Komeetan kanssa. Jännää!

21.8.2011 eli tasan kolme vuotta eilistä aiemmin maastoestetreeneissä Komin kanssa

 

 

Kymppi rikki!

Oon tosi onnellinen. Viikko on mennyt yllättävän nopeasti ja jokaiselle päivälle on ollut jotakin pientä ohjelmaa työpäivien jälkeen. Maanantaina pääsi taas hevosen selkään ja jäi tosi hyvä mieli tunnista. Menin Komeetalla ja mentiin yhdellä laitumella. Teemana oli lisäykset ja ai että, kun Kom lisäsi hienosti sekä ravissa että laukassa. Se on vaan niin hieno ja rehti hevonen, joka sopii minulle hyvin.

Tiistaina lähdettiin Riikan kanssa käymään Ideaparkissa ostamassa Johannalle synttärilahja. Sen lisäksi ostin uuden kalenterin, mutta siihen ne ostokset sitten jäivätkin. Ihan hyvä näin, koska rahaa pitäisi riittää elämiseenkin...

Eilen ja tänään on sitten ehtinyt taas lenkille. Eilen reippaana Riikan kanssa uhmattiin vesisadetta ja käytiin kävelemässä muutaman hölkkäpätkän kera. Tänään saikin mennä jo ihanassa auringonpaisteessa. Innostuinkin sitten yksinäni enemmänkin ja vihdoinkin juoksin - tai no hölkkäsin - sen kymmenen kilometriä. Tuo matka ei jollekin ehkä ole mikään kummallinen juttu, mutta minulle se on aikamoinen saavutus. Vähän oli hiki ja jalat väsyneet, kun kotiin pääsin, mutta hyvä fiilis silti.

Huomenna Eero tuleekin ensimmäistä kertaa lomille! Loppujen lopuksi nämä pari viikkoa ovat menneet aika nopeasti, vaikka toki ikävä onkin ollut. :)

Kuvapostaus - Milli-tallin harjoitusestekisailut

Alla jokunen otos keskiviikolta. Loput kuvat löytyy täältä.

Reissunaiset vauhdissa

Yleensä viihdyn aika hyvin kotona, ja harvoin tulee oikeasti lähdettyä minnekään. Tällä viikolla on kuitenkin tullut tehtyä kaikenlaista ja käytyä vähän siellä ja täällä koko vuoden edestä. Alkuviikosta testailin vähän polven kuntoa lenkkeilemällä Riikan kanssa, kun maanantain ratsastustuntikin peruttiin helteen vuoksi. Yllättävän vähän jalkaan sattui ja pystyin oikeastaan menemään ihan normaalisti.

Keskiviikkona tuli sitten taas vähän heppailtua. Tosin hevosen selässä en itse tällä kertaa käynyt ollenkaan. Olin milli-tallilla mukana kuvailemassa ja yhtenä apukätenä, kun Tuorilta lähti sinne muutama ratsukko kisaamaan. Saatan tehdä erillisen kuvapostauksen noista kisakuvista, kunhan vaan jaksan ensin käydä ne läpi ja ladata nettiin.

Torstaina lähdettiinkin sitten Johannan ja Riikan kanssa iltalaivalla Turusta Tukholmaan. 23 tunnin risteily sujui mukavissa merkeissä ja hauskaa oli (paisi perjantaina aamulla). Todettiin kyllä Riikan kanssa, että meissä on jonkinlainen pappamagneetti, koska kaikki kuvottavat yli kolmekymppiset miehet yrittivät tulla iskemään. Vanhojen miesten lisäksi nähtiin paljon porilaisia. Tuntui, että kaikki ihmiset olivat suunnilleen Porista. Täytyy toivoa, että ei törmäillä tulevaisuudessa. Hah.

Kotiuduttiin laivalta siis perjantaina iltasella ja lauantaina aamupäivällä lähdettiinkin sitten samalla porukalla ajelemaan kohti Poria ja Yyteriä. Meinasin kyllä perua jo koko reissun, koska meidän pikkukoiraa oli perjantaina aamulla purrut kyykäärme. Pikkuinen toipui kyllä tuosta hienosti ja nyt se alkaa olla jo täysin oma itsensä, lääkkeitä toki vielä juotuu syömään.

Vietettiin kuitenkin siis tänään leppoisa päivä rannalla makoillen, musiikkia kuunnellen ja syöden. Kävin jopa meressä uimassa! Oli hauska päivä ja muistona pienet rusketusrajat. Wuhuu.

Huomenna olisi sitten tarkoitus iltapäivällä lähteä käymään Säkylässä moikkaamassa sitä yhtä sotamiestä. Katsotaan vieläkö se on siellä hengissä.

Tuleva inttileski ilmoittautuu

Kauheaa. Piti oikein käydä tarkistamassa, koska ja mitä olenkaan viimeksi kirjoittanut. Ei ole tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa ja viikko on sujunut varsin rauhallisissa merkeissä. Maanantaina olin taas ratsastamassa ja pääsin tällä kertaa menemään järkyttävän kokoisella torinhevosruuna Nallella, jolla olen aiemminkin ratsastellut. Jättiläinen oli oikein hieno ja viime ratsastuskerrastani - josta on aikaa varmaankin pari vuotta - se on saanut mukavasti lihaksia takaosaansa, joten käynti-laukka-käynti siirtymisetkin sujuivat hienosti.

Juoksuharrastukseni tyssäsi aika lyhyeen tai ainakin se on hetkellisesti vähän tauolla. Tulin alkuviikosta töissä kerran jotenkin huonosti alas tikkailta ja oikea polvi vääntyi. Nyt siihen sattuu heti, kun ottaa muutamankin juoksuaskeleen ja välillä sitä särkee ihan muutenkin vaan. Tuo sama polvi on vaivannut minua ennenkin, eikä se oikeastaan sen jälkeen, kun alkuvuodesta 2012 sen loukkasin, ole täysin kivuton ollutkaan. Täytynee yrittää ottaa vähän rauhallisemmin, vaikka ärsyttääkin. Viime päivät olen vain valittanut, kun en enää meinaa mahtua vanhoihin farkkuihin ja kaikki vapaa-aika kuluu syömiseen. Itsekuri, missä olet?

Ensi viikolla alkaakin elämässäni ihan uusi vaihe, jonka vuoksi sain tänään leikkiä parturia. Eero nimittäin lähtee armeijaan ja kovasti on uhkaillut siellä olla kokonaisen vuoden verran. Periaatteessahan ollaan kyllä totuttu elämään kaukosuhteessa, mutta silti uusi tilanne vähän jännittää, ja saa nähdä, miten hommat lähtee sujumaan. Monet pelottelee monen suhteen kaatuvan armeijaan, mutta haluan vahvasti uskoa, että me ollaan Eeron kanssa etsimässä vuoden päästä ensimmäistä yhteistä asuntoa Porista.