Kännykän kätköistä, marraskuu

Huomenna siirrytään jo joulukuuhun, järkyttävää. Pimeä ja märkä marraskuu on nyt siis ohi, joten on aika puhelinkuvien.

[1.] Marraskuun alussa saatiin nauttia lenkeillä ihanista lehtimeristä

[2.] Linssilude

[3.] B:n ilme kun joutuu aamuvuoroaamuina heräämään liian aikaisin

[4.] Isänpäivän hautausmaavierailu

[1.] Väsyttävä tenttikirja

[2.] Blondin etukäteen saatu joululahja

[3.] Viime viikonloppuna askarreltuja kortteja äidin käyttöön

[4.] Söpistys <3

[1.] Sain Eerolta yllärinä ruusuja :)

[2.] Huikein paketointi ikinä... isänpäivälahja

[3.] Terveyskeskuksessa odottelua...

[4.] Kaakao kylmänä syysiltana <3

[1.] Marraskuussa lähti virallisesti oppariprojekti käyntiin

[2.] Ja ensimmäinen kirja tuli myös lainattua opinnäytetyötä varten

[3.] Meidän kuvataideryhmän päätuotos Friitalan vanhempainillassa

[4.] Eerolta tuliaisina saatu ässien haalarimerkki

[1.] Joku selfie

[2.] Ilmaista siideriä ennen Putousta

[3.] Tuttu raitaseinä ;)

[4.] Putousselfie

[1.] Sämpylöitä

[2.] & [3.] Koska tavallinen on tylsää.. joulutorttuja

[4.] Markuksen tapa kattaa pöytä...

[1.] & [2.] & [3.] & [4.] Ennen putousta kierreltiin päivä messukeskuksessa, jossa oli jos jonkinlaista eläintä

Eka viikko ohi

Ensimmäinen harjoitteluviikko päiväkodissa suoritettu ja ensimmäinen flunssa myös hankittu. Viikko meni todella nopeasti uusiin lapsiin, aikuisiin ja tiloihin tutustuessa. Olo on kuitenkin tästä flunssasta huolimatta todella positiivinen. Tuntuu kuin olisin ollut tuolla päiväkodilla jo paljon paljon kauemmin kuin viikon, sen verran hyvin olen päässyt porukkaan sisälle.

Taas on kuitenkin saanut huomata, kuinka paljon raskaampaa harjoittelussa oleminen on verrattuna tavalliseen opiskeluun. Päivät ovat ajallisesti pidempiä ja koko ajan pitää olla skarppina. Uskon kuitenkin, että kun taas tottuu siihen, että tekee täyttä työpäivää, niin väsymys helpottaa ja iltaisin jaksaa tehdä vähän jotain muutakin kuin nukkua. Tällä viikolla illat ovat tosiaan menneet sohvalla makoiluun, kun ei yksinkertaisesti ole vain jaksanut tehdä mitään. Vähän harmittaa kuinka vähän on ehtinyt ja jaksanut koiran kanssa olla ja touhuta, onneksi kuitenkin Eero on sen verran kotona, ettei pikkuhaukun tarvitse ihan yksin kaikkia päivä olla.

Putousta, tikkejä ja paljon kaikkea muuta

Välillä tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään merkittävää ja sitten taas välillä kun ajattelee esimerkiksi sitä, mistä blogiin kirjoittaisi, niin tuntuu, että asioita on tapahtunut hirvittävästi. Koulussa on ollut melko kiire. Erilaisia tehtäviä pitäisi tehdä ja tentittävääkin on ollut tässä ihan kiitettävästi. Tällä viikolla loppuu kaksi kouluprojektia; puolitoista vuotta kestänyt projekti Friitalan alakoulun kanssa ja tänä syksynä avointen päiväkotien kanssa toteutettu työelämäyhteistyö. Toisaalta olen helpottunut, mutta toisaalta kyllä joitakin asioita jää myös ikävä.

Viime viikonloppuna tuli kuitenkin tehtyä muutakin kuin koulujuttuja. Vietettiin nimittäin Eeron kanssa lauantaipäivä Helsingissä. Kierreltiin ensin päivä messukeskuksessa, jossa oli samaan aikaan useammatkin messut ja illalla mentiin katsomaan Putousta livenä. Oli kiva päivä ja erityisesti oli hauskaa päästä katsomaan ihan paikan päälle, miten livelähetystä tehdään.

Maanantaina olikin sitten vähän vähemmän hauska päivä, kun onnistuin tekemään itselleni viisi tikkiä vaatineen haavan leipäveitsellä vasempaan käteeni. Viikon verran pitäisi pärjätä lähes kokonaan yhdellä kädellä, kun kauheasti en saa tai edes voi tuolla vasemmalla kädellä nyt tehdä. Kädet ristissä täällä toivon, että haava olisi parantunut ensi maanantaihin mennessä ja saisin silloin tikit pois, koska muuten täytyy olla pari päivää pois harjoittelusta, joka alkaa myös ensi maanantaina.