Lääkelaskui ja lääkehoitoo

Viimeinen viikko Porissa starttasi tänään. Ei kuitenkaan onneksi lopullisesti viimeinen, vaan viimeinen tältä keväältä. Tasan viikon päästä alkaa harjoittelu, joka kestää huhtikuun loppuun asti. Olen siis Punkalaitumen päiväkodilla harjoittelussa ja luonnollisesti asun vanhempieni luona tämän ajan. Toukokuussa jatkuu kyllä koulu vielä pari viikkoa Porissa, mutta koska tässä kämpässä alkaa putkiremontti, niin en voi asua täällä. Luultavasti siis käyn Punkalaitumelta koulussa tai sitten majoitun satunnaisesti jonkun kaverin riesaksi.

Putkiremppa kestää aina heinäkuun loppuun asti, joten tässä on monta pitkää kuukautta edessä yhdessä kotona vanhempien nurkissa. Ihanaa. Toisaalta ihan kiva, ettei tarvi maksaa vuokraa ja pääsee nauttimaan äidin ruuista. Kuitenkin, kun on jo tottunut asumaan yksin ja tekemään asiat omalla tavallaan, tuntuu vaikealta mennä taas takaisin kotiin. Katsotaan kuinka kauan hermot kestää...

Aika kuluu kyllä ihan järkyttävän nopeasti. Ei siitä mielestäni kauaa ole, kun mietin harjoitteluun olevan kauheasti vielä aikaa. Ja nyt se alkaakin viikon päästä! Iskee hirveä stressi, kun pitäisi alkaa vähän miettiä, miten ja missä järjestyksessä näitä tavaroitansa täältä kämpästä vie pois. Jotenkin tuo pakkaaminen on aina tuntunut kauhean vaivalloiselta ja inhottavalta hommalta.

Muuttolaatikoiden lisäksi pitää kohta pakata reppu torstaita varten. Nimittäin Lemmenlautta 2014 lähtee Turusta seilaamaan torstaina ja minä aion olla kyydissä! Sitä ennen pitäisi kuitenkin selvitä huomisesta lääkelaskutentista ja keskiviikkona olevasta lääkehoidon tentistä. Taas voin todeta, että lukeminen on ollut todella todella epäaktiivista... Miksi ihminen ei vaan saa itseään niskasta kiinni ja tee jotain hyödyllistä?

Viime viikko (ja luultavasti myös tämä) koostui lähinnä lenkkeilystä, bilettämisestä, kahvinjuonnista ja koulussa käymisestä

Kohta saan viettää enemmän aikaa tämän murusen kanssa <3 #vajaakoira

Aamukahvia auringonpaisteessa

Onko mitään parempaa kuin aamukahvi, auringonpaiste ja tieto siitä, että aamun oppitunnit on peruttu... Näillä fiiliksillä siis mennään tällä hetkellä ja olo on parempi kuin hyvä. Sinänsä ihmeellistä, että sanon tämän torstaiaamuna, koska eilen oli jo tavaksi tulleet opiskelijabileet Kinossa. Alkuperäinen ajatus oli, että en joisi tällä viikolla, kun viime keskiviikkona tuli hieman nautittua tuota alkoholiakin. Ajatus vahvistui aamulla, kun heräsin puoli kuudelta migreenipäänsärkyyn ja otin sen lievittämiseksi migreenilääkkeen. En ollut ihan varma, saako illalla nauttia alkoholia, jos on aamulla ottanut kolmiolääkkeen, jonka pakkausselosteessa sanotaan sen vaikuttavan elimistössä 12-24 tuntia. Päädyin sitten loppujen lopuksi juomaan pari ja olemaan melkein selvinpäin.

En sinänsä ihmettele yhtään tuota keskiviikon migreeniä. Maanantaina ja tiistaina vietin aikaa aamusta iltaan koululla, kun tehtiin - tai ainakin yritettiin - meidän ryhmätyötä varsinaisten oppituntien jälkeen. Olin tiistaina illalla niin väsynyt, että menin ennen yhdeksää jo nukkumaan ja väsymys kostautui keskiviikkoaamuna sitten päänsäryllä. Tuttu kuvio.

Nyt olo on kuitenkin hyvä ja levännyt. Nautiskelen vielä hetken kahvistani ja auringonvalosta, kun yhdeksi pitää mennä kouluun laskemaan vähän lääkelaskuja. Sen jälkeen treffaillaan tyttöjen kanssa taas noiden ihanampaakin ihanampien ryhmäesseiden parissa. Toivottavasti tänään saadaan jotain aikaiseksikin, eikä tarvitse ihan iltaan asti koululla homehtua.

Viime keskiviikon kuvatuksia

Kevät!

Viime viikonloppuna nauroin, kun joka toisella oli facebookissa tai instagramissa kuva lumisesta maisemasta. Porissa paistoi aurinko ja nurmikko oli ihan vihreä. Parina päivänä tosin takatalvi meinasi iskeä sinne rannikollekin ja torstaina lunta tuli sen verran, että se jäi hetkeksi jopa maahan asti. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, sillä päätin torstaina puoli kuudelta iltapäivällä, että lähdenkin kuuden bussilla Punkalaitumelle. Uskon kuitenkin vahvasti, että Porissa ei ole lunta, koska sitä ei enää ole oikeastaan ollenkaan täällä Pirkanmaallakaan.

Otin siis perjantaina hieman omaalomaa ja jätin mielenterveystunnit välistä. Tuskin siellä mitään hirveän merkittävää käsiteltiin tai ainakin tähän asti tunneilla ei ole tullut kauheasti mitään uutta tietoa vastaan. Sitä samaa vanhaa, jota on jo lukioaikana tullut opiskeltua psykologiassa ja jota olen ihan omalla ajallanikin opiskellut ihan silkasta mielenkiinnosta.

Eilisen ja tämän päivän olen ottanut ihan rennosti. Viime aikoina on koulun takia saanut stressata niin paljon, että pakko vähän höllätä välillä. Eilen kävin pitkästä aikaa moikkaamassa mummua ja pappaa, ja samalla reissulla näin myös serkkuni reilu puolivuotiasta poikaa. Aika ailla kuukausi sitten olen viimeksi käynyt mummulassa ja oli oikein pelottavaa nähdä, kuinka nopeasti lapset kasvaa ja kehittyy. Siellä kontattiin jo kovaa vauhtia pitkin lattioita.

Tämä päivä on lähinnä kulunut lukiessa. Kävin eilen myös nopeasti Punkalaitumen kirjastosta lainaamassa lääkehoidon tenttiä varten kirjan ja samalla reissulla sitten nappasin mukaani myös pari anoreksiaa käsittelevää kirjaa, joista toista olen tänään lukenut reilu 200 sivua. Katsotaan jos saisin noista jompaa kumpaa tai jopa molempia käytettyä hyödyksi mielenterveys-opintojakson esseetä tehdessä.

Ihan koko päivää en kuitenkaan ole sisällä ollut, vaan kävin myös hieman noiden nelijalkaisten ja kameran kanssa ulkoilemassa. Alla jokunen kuva noista karvatassuista.

Mikäköhän tässä kuvassa meni vikaan... :D

Puhuvat seinät

Selvisin kuin selvisinkin viime viikosta hengissä ja tänään aamulla havahduin siihen, että taas on maanantai. Viime viikolla oli siis yhteensä kolme tenttiä. Ensimmäisenä olleen ensiavun tentin arvosanan sainkin jo, enkä jäänyt miinukselle niin kuin pelkäsin vaan lopullinen arvosana oli 3. Omaan lukemismäärääni nähden ihan oletettava arvosana. Tietysti sitä aina toivoisi niitä vitosia ja nelosia, mutta tässä kevään aikana olen yrittänyt opetella olematta liian ankara itseäni kohtaan. Ne numerot kun eivät loppujen lopuksi kerro osaamisestani käytännössä mitään.

Perjantaina olleiden tenttien tuloksia en vielä tiedä. Englannin tentti nyt meni ihan samalla tavalla kuin kaikki aiemmatkin englannin kokeeni: "en osaa, en ymmärrä". Päihdetentin arvosanaan sen sijaan toivoisin saavani parannusta. Minulla on siitä tällä hetkellä ykkönen numerona, koska varsinaisessa tentissä jätin toisen opettajan kysymykseen vastaamatta. Uskon, että tämä uusinta meni paremmin tai ainakin osasin tällä kertaa vastata edes jotakin molempiin kysymyksiin. Tuloksia odotellessa.

En perjantaina jaksanut enää uusintatentin jälkeen lähteä Punkalaitumelle, joten vietin sitten pitkästä aikaa viikonloppuni Porissa. Eero tuli koiran kanssa tänne perjantaina illalla ja lähti lauantaina iltapäivästä. Sunnuntaina puolestaan ensin Annu tuli käymään täällä ja illalla sain vielä Nadjan vieraaksi. Yksin ei siis hirveästi tarvinnut aikaa viettää, onneksi. Jotenkin on tosi ahdistavaa olla täällä neljän seinän sisällä yksin ja vitsailinkin eilen, että puhun jo seinille. Nadjan mielestä tosin ei vielä ole syytä huolestua, koska seinät eivät vielä sentään puhu minulle, vaikka minä puhunkin niille. Onneksi on kuitenkin kavereita, joita voi silloin tällöin kutsua kylään ja nyt seuraavan parin viikon aikana ei muutenkaan tule vapaa-ajan ongelmia, koska meidän pitäisi ryhmänä tehdä kolme kymmenen sivun esseetä ennen kuin harjoittelu alkaa.

Pikavisiitti New Yorkiin

Mihin tämä viikko taas on kulunut. Tuntuu, että elän jossain sumussa. Päivät vaan kulkee ja minä pysyn paikallani. Tiistaina oli ensiavun tentti ja kauhulla odottelen tuloksia. En osaa yhtään arvioida, miten se meni ja tuleva numero on mulle täysin yllätys, oli se sitten mikä tahansa yhden ja viiden väliltä. Tentissä piti vastata kattavasti, miten toimia verenvuotosokki-potilaan ja hukkuneen aikuisen kanssa ensiaputilanteessa sekä vastata oikein/väärin-väittämiin. Nuo väittämät pelottavat eniten, koska jos vastasi väärin lähti yksi miinuspiste. Voi olla siis, että jäin miinuksen puolelle koko tentissä. Hehe.

Eilen eli keskiviikkona käytiinkin nopsasti illalla Sinin ja Nadjan kanssa kääntymässä Nykissä. Kinossa oli siis samaa sarjaa viime viikkoisten Ibiza-bileiden kanssa olevat New York -aiheiset bileet. Käytiin vain hakemassa haalarimerkit, istuskeltiin kaikki kolme selvinpäin hetki ja sen jälkeen lähdettiin syömään. Kotona olin jo joskus kahdentoista aikaan. Totesin tosin, että ehkä mun ei oo tarkoitettu lähtevän yhtään minnekään selvinpäin. Viime torstaina kärsin migreenistä ja tänään mahaani on sattunut koko päivän.

Mahakivusta huolimatta tänään tuli kärsittyä koko päivä koulussa ja vielä saman opintojakson parissa. Meillä oli nimittäin nuoruus-opintojakson ryhmätöiden esityspäivä. Koko päivä siis katseltiin ja vähän myös arvioitiin muiden ryhmien esityksiä jostakin nuorisotyöhön tai nuorille suunnattuun palveluun liittyvästä aiheesta. Täytyy todeta, että toinen toistaan hienompia esityksiä tuli nähtyä. Paljon oli kerätty tietoa ja oikeasti perehdytty aiheeseen. Erityisesti Nuortenlinkistä pidetty esitys jäi mieleen. Aloin kesken esityksen oikeasti itkeä, kun yksi ryhmän jäsenistä luki ääneen yhden nuoren kirjoittaman tositarinan elämästään.

Minun, Sinin, Lauran ja Annun ryhmätyön aiheena oli nuorisotilat ja tarkemmin rajattuna Pormestarinluodon nuorisotila. Esitettiin koko porukan viimeisenä ja vähän pelotti, kun oltiin kaikki istuttu puoli yhdeksästä aamulla koululla, että ei kukaan jaksaisi enää neljältä iltapäivällä keskittyä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin tosi hyvää palautettakin. Hyvillä mielin sai siis lopettaa koulupäivän.

Se hyvä mieli tosin loppui karuun todellisuuteen. Itselläni on huomenna kaksi tenttiä. Ensin aamulla englannin tentti ja myöhemmin iltapäivällä uusintatentti, jossa yritän korottaa päihdetentin arvosanaa. Lukeminen on vähän jäänyt turhan vähälle, kun tuntuu vain, ettei jaksaisi. No, olen aika tottunut saamaan englannin kokeista hylättyjä ja se päihdetentti on kuitenkin jo mennyt läpi, niin ei tässä sinänsä mitään suurta hätää ole. Sitten en tiedä mitä teen, jos en englantia saa ollenkaan suoritettua läpi. Voin sanoa, että ei olisi kovin hienoa, jos koko opinnot kaatuisivat yhteen pakolliseen englannin kolmeen opintopisteeseen.

Yksi tai oikeastaan kaksi kuvaa vielä viikon takaisista Ibiza-bileistä. Paras porukka <3

11 haaste

Sain Katiannalta haasteen, kiitos siitä. Muistaakseni olen tämän tehnyt joskus aiemminkin edelliseen blogiini, mutta idea on siis kertoa 11 faktaa itsestään, vastata haasteen antajan 11 kysymykseen, keksiä itse 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa. Ajattelin kuitenkin skipata näiden kysymysten keksimisen ja muiden haastamisen.

Faktat:

1. Viime päivinä, kun oon lukenu facebookista monien päivityksiä yhteishauista ja pääsykokeista, oon ollu tosi helponnut, ettei itse tarvi stressata niistä.
2. Ikävöin hevosharrastustani.
3. Alan pikkuhiljaa jäämään riippuvaiseksi kahvista, vaikka kovasti olenkin yrittänyt välttää tämän riippuvuuden syntymistä.
4. Oon yleensä joka paikassa aina ajoissa.
5. Mulla on tällä viikolla kolme tenttiä.
6. Olen aina halunnut olla yli 170cm pitkä... mutta valitettavasti olen vain 169cm, enkä kasva enää.
7. Mulla ei oo mitään tietoo, minkä suuntautumisvaihtoehdon valitsen ens syksynä, kun pitää valita.
8. Rakastan opiskelijabileitä. Ei asukriisejä, koska haalarit ja normaalia halvemmat hinnat.
9. Pelkään, että mun rakas tietokone alkaa tulla tiensä päähän. Ja mulla ei oo rahaa ostaa uutta.
10. Katselen usein mun kämpän ikkunasta ulos ja kadehdin koiranulkoiluttajia.
11. Asun luultavasti huhtikuun alusta elokuun alkuun porukoilla Punkalaitumella ja nyt jo pelottaa, miten hermot kestää, kun on tottunut asumaan yksin.

Kysymykset & vastaukset:

1. Millasta musiikkia et voi sietää?
- Kuuntelen aika paljon kaikkea ihan laidasta laitaan, mutta Eppu Normaalin ja J. Karjalaisen kappaleet radiossa saavat minut vaihtamaan radiokanavaa.

2. Mikä on sun mielestä kauneinta maailmassa?
- Elastisesti, lennokkaasti ja kauniisti liikkuva hevonen.

3. Mitä odotat kesältä?
- Nyt ensiksi haluan vain töitä, että on rahaa elää ensi lukuvuosikin. Lisäksi toivoisin, että olisi lämmin ja muutenkin hyvät säät.

4. Mitä hajuvettä käytät (jos käytät)?
- Vaihdellen kaikkia, joita kaapista löytyy. Yhdenkään nimeä en varmaan muista.

5. Jos saisit olla päivän joku muu, kuka olisit?
- Edward Gal. Tai sitten ihan ylipäätään kuka tahansa mies!

6. Mistä asioista oot iloinen?
- Mun poikaystävästä ja ystävistä ja niiden olemassaolosta.

7. Ketkä on sun parhaimpia kavereita ja mitä yleensä teette yhdessä?
- Tällä hetkellä varmaan Porista Annu, Laura ja Sini. Yhdessä me lähinnä opiskellaan, mutta satunnaisesti vaihdetaan myös viihteelle. Tietysti myös Punkalaitumen tytöt on edelleen tärkeitä.

8. Kivoin muisto, joka sulle tulee ensimmäisenä mieleen?
- Jostain syystä tuli mieleen mun ja Eeron ensimmäinen vuosipäivä. Olin Eeron ja koiran kanssa mökkeilemässä ja vaikka ei tehty mitään ihmeellistä, niin silti oli kiva päivä.

9. Ootko riippuvainen mistään?
- Ainakin mun puhelimesta ja ehkä vähän tietokoneesta.

10. Viisi oudointa esinettä, jota omistat?
- Ei tuu kyllä mieleen yhtään mitään.

11. Lempileffasi?
- Varmaan Leijonakuningas. :D

Yllä: Naistenpäin kuvatuksia :) Sain mä myös suklaata, mutta se levy tuhoutu ennen kun kukaan ehti ottaa siitä kuvaa...

One Night In Ibiza

Oltiin keskiviikkona Annun, Lauran, Marin, Miljan, Nadjan, Sinin ja Eeron voimin One Night In Ibiza -opiskelijabileissä tsekkaamassa remontoitua Kinoa. Jos joku meidän facebook kavereista ei vielä tätä tiennyt, niin ihme. Olin itse ihan selvinpäin liikkeellä, mitä nyt puoli lasia join kuoharia, kun Nadja oli voittanut meille vip-tilan ja kuoharia. Oltiin muuten ensimmäiset siellä vip-tilassa ja paikan omistaja kävi ihan henkilökohtaisesti nappaamassa meistä kuvan.

Torstaina kärsinkin sitten kaikkien muiden puolesta krapulaa. Aamusta asti särki päätä ja tuntui, ettei se mene ohi ollenkaan. Loppujen lopuksi kolmen eri pillerin jälkeen migreenisärky helpotti. Tosin vain hetkeksi, nimittäin tänä aamuna se palasi ja minä fiksuna tyttönä unohdin migreenilääkkeet Poriin. No, elävien kirjoissa taas ja ehkä tästä eteenpäin muistan kantaa niitä pillereitä mukanani.

Eero <3

Laura <3

 

Pakollinen vessakuva Lauran kans :D

Laura & Nadja <3

Parhaita tyttöjä <3

Merkkei haalareista vaihtais en

Eilen oli jotenkin pitkästä aikaa tosi hyvä päivä. Tehtiin aamusella meidän yks ryhmätyö sellaseen vaiheeseen, että siitä ei kauheesti tarvi enää stressata. Sen jälkeen meillä alko yks uusista opintojaksoista: mielenterveys ja mielenterveyspalvelut. Huomattavasti kiinnostavampi aihe kuin maanantaina alkanut terveyden edistämisen opintojakso, johon kuuluu muun muassa lääkehoito ja lääkelaskuja. Odotan kyllä innolla noita MT:n tunteja, koska mielenterveystyö kiinnostaa. Ei kuitenkaan ehkä niin paljoa, että valitsisin ensi syksyllä aikuissosiaalityön suuntautumisen. Tai no.. mistä sitä ikinä tietää.

Eilen iltapäivällä kävin vielä yhden kaverin kanssa kaupungilla ja sen jälkeen päivitin vähän haalareiden merkkivarastoa. Illalla Eero tuli vielä tänne ja lähdetään sitten yhdessä torstaina, kun mun koulu loppuu, Punkalaitumelle. Ihanaa, että ei tarvi aina olla täällä kämpässä ihan yksin.

Siinä haalarimerkkejä ommellessa tuli taas ajateltua vähän kaikenlaista. Tuntuu välillä, että en ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt, että asun nyt omillani ja opiskelen korkeakoulussa. Vajaa vuosi sitten olin ihan varma, että en tulisi pääsemään mihinkään kouluun, ja että pitäisin välivuoden. Täytyy kyllä sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tähän tämän hetken tilanteeseen. Vielä kun oppisi olemaan stressaamatta liikaa ja nauttimaan tästä opiskeluajasta. Pikkuhiljaa tunne siitä, että olen tällä hetkellä ihan oikeassa paikassa, vahvistuu, enkä voisi enää kuvitellakaan, että olisin jossain muualla kuin täällä.

Sanotaan, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa... En tiedä sitten, mutta yritän ainakin nauttia näistä muutamasta vuodesta täysillä. Tänäänkin olisi tarkoitus mennä tsekkaamaan yhdet opiskelijabileet. ;)

Mun opiskelu on viime aikoina koostunu liian usein näistä ylläolevien kuvien jutuista: vaatteiden miettimistä opiskelijabileisiin, tyhjä paperi tietokoneen ruudulla ja haalarimerkkien ompelua...

Nähtiin eilen kaupungilla lumiukon hautajaiset... Hiukan ihmeteltiin...

Nuorisotyötä siellä missä nuoret ovat

Olin viime torstaina Porin nuorisotalolla tutustumassa verkkonuorisotyöhön ja tämä opintokäynti oli osa meidän tällä hetkellä menossa olevaa nuoruus ja hyvinvointipalvelut -opintojaksoa. Jotenkin odotukset eivät ennen opintokäyntiä olleet kovinkaan korkealla, mutta täytyy todeta, että yllätyin positiivisesti.

Verkkonuorisotyö on siis yksi nuorisotyön muoto ja se on suurimmaksi osaksi ennaltaehkäisevää tieto- ja neuvontatyötä, joka perustuu nuoren tiedon ja tuen tarpeeseen. Verkkonuorisotyön tarkoitus on tukea nuorten kehitystä ja tarjota palveluita siellä, missä nuoretkin ovat - eli internetissä. Sen tavoitteena onkin antaa luotettavaa, ajankohtaista tietoa helposti saatavassa paikassa. Tällaista työtä tuottavat useimmiten kunnat, kaupungit ja erilaiset järjestöt.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä verkkonuorisotyöstä, enkä oikeastaan edes suuremmin ollut vielä ehtinyt ajatella internetin tuomia mahdollisuuksia esimerkiksi omassa tulevassa työssäni. Torstainen vierailu kuitenkin avasi silmiäni. Olen aina ollut aika teknologiamyönteinen ja käytän monia sosiaalisia medioita, joten miksi näitä ei voisi hyödyntää myös työelämässä. Internetin käyttö ei katso aikaa, eikä paikkaa, joten kaikki voivat hyötyä siellä tarjolla olevista palveluita. Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa avun saaminen erilaisiin ongelmiin ei välttämättä aina ole niin yksinkertaista. Varsinkin nuorilla avun pyytämisen kynnys saattaa olla hyvin suuri, jos se pitää tehdä kasvotusten tai soittamalla. Verkkonuorisotyö mahdollistaa avun ja neuvojen saamisen välittämättä siitä, missä asut.

Verkkonuorisotyö on alkanut kehittyä noin kymmenen vuotta sitten ja se kehittyy koko ajan. Nuoret ovat usein edelläkävijöitä, kun kysy on teknologiasta ja he omaksuvat ensimmäisinä erilaiset palvelut ja sovellukset internetissä, joten verkkonuorisotyötä tekevän pitää myös olla koko ajan hereillä, mitä palveluita nuoret käyttävät, koska tietenkin työtä kannattaa tehdä siellä, missä nuoret ovat. Tällä hetkellä käytössä ovat muun muassa Facebook ja Youtube, mutta suunnitteilla on ilmeisesti ainakin Twitterin ja Instagramin hyödyntäminen. Lisäksi työtä tehdään esimerkiksi IRC-galleriassa, Habbo Hotellissa ja Demi.fi:ssä. Porin kaupungin nuorilla on erilaisten some-palveluiden lisäksi käytössään omat Tiäksää.fi -nettisivut, joista löytyy paljon erilaista tietoa muun muassa nuorisotiloista ja nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa esimerkiksi oman KooÄnVee-verkkolehden kautta.

Netissä työskentelyssä on paljon hyvää, mutta se ei tietenkään voi täysin korvata kasvokkain kohtaamista asiakkaan kanssa. Verkkonuorisotyössä usein annetaankin vastauksia kysymyksiin ja saatetaan tarpeen mukaan ohjata ja opastaa nuorta esimerkiksi ottamaan yhteyttä koulun terveydenhoitajaan tai koulupsykologiin. Internetissä avun pyytäminen ja saaminen on helppoa ja sen voi tehdä anonyymisti ja luotettavasti ilman, että kukaan saa tietää.

Voisin hyvin nähdä itseni tekemässä työtä - ainakin osittain - internetissä. Koen, että se on nykyaikainen, helppo ja hyödyllinen tapa moneen asiaan. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua rekisteröityä Facebookiin, jakaa kuviansa Instagramiin tai twiitata päivittäin mielipiteitään Twitteriin, mutta kyllä ainakin itse koen, että monet palvelut toimivat hyvin verkossa. Sosiaalialan töitä ei mitenkään voi kokonaan siirtää nettiin, mutta minä ainakin olen sen kannalla, että internet on hyvä apuväline myös meille tuleville sosiaalialan ammattilaisille.