Kännykän kätköistä, elokuu

Kesä alkaa olla virallisesti ohi ja pimeä syksy edessäpäin, joten on aika kurkistaa puhelimen kuvaarkistoon elokuun osalta.

Mu Pori o kaunis!

[1.] Yyterselfie 

[2.] & [3.] Mökkiselfie kertaa kaks ja huisin hieno makkaratikku 

[4.] Iloisella mielellä tulossa mökiltä kotiin

Näitä riittää. Pakkomielle kuvata koiraa, kun se nukkuu... mun söpö <3

[1.] B valtasi Timin hiekkalaatikon 

[2.] Koira päätti valita kaikista ahtaimman nukkumapaikan 

[3.] Saatiin uusi sänky ja kukas muu kuin koira sen ensimmäisenä valloitti 

[4.] Leia <3

[1.] Marjoja tuli poimittua ihan kiitettävästi ja vieläkin jäi osa puskiin, kun ei kukaan enää jaksanut poimia 

[2.] & [3.] Vadelmamustikkapiirakkaa ja mustikkapiirakkaa, nams. 

[4.] Sängyn tulon jälkeinen sotku...

[1.] Väritettykin on elokuussa! 

[2.] Paperikasa Porin naisvoimistelijoiden toimistolta, aloitan heillä ohjaajana tällä viikolla 

[3.] Näsijärvi 

[4.] Pitkästä aikaa ompeluhommia, nyt on haalarit taas valmiina syksyn menoja varten!

Pitkästä aikaa ratsailla

Pitkästä aikaa, kolmen kuukauden tauon jälkeen kiipesin keskiviikkona hevosen selkään. Mietin kotona lähtiessäni, että mitähän tästäkin tulee, kun en meinannut edes ratsastushousuihini mahtua. Miten niin kesä on mennyt lähinnä herkutellessa?

Mitään kovin suurta katastrofia ei kuitenkaan Leian kanssa saatu aikaiseksi, vaikka kyllä välillä teki mieli itkeä, kun ei oma kroppa totellut. Isoin ongelma oli kädet. En muista koska viimeksi olisi ollut käsien kanssa näin vaikeaa. En osannut rentouttaa kättäni ollenkaan ja jäin koko ajan varsinkin vasemmalla ohjalla vain vetämään vastaan. Suurin osa kulmien ratsastamisestakin meni ihan alkeiskurssityylillä, kun en osannut malttaa olla vetämättä sisäohjasta ja kääntää ulkoavuilla. Plaah.

Tämä käsiongelma korjaantui kyllä lopputunnista, kun Ellu käski ottaa raipan peukaloiden alle. Tadaa, yhtäkkiä ei ollutkaan mitään ongelmaa kääntää hevosta niin kuin kuuluu. Kyllä on vaikeaa tämä ratsastus.

Tunnin jälkeen olin aika kuollut. Elina pisti meidät vielä keventämään lopputunnista ilman jalustimia ainakin satatuhatta kierrosta ja voi taivas, että oli reidet hapoilla sen jälkeen. Sykemittarikin näytti tunnin jälkeen, että kulutettua tuli 690 kaloria, joten jotain tuli ilmeisesti tehtyä.

Somelomaa ja aurinkoa

"Aivan hiljaista. Täysin hiljaista. Ainoastaan kallion reunaa nuolevat aallot rikkovat hiljaisuuden hetkittäin. Ja nekin todellakin vain hetkittäin. Näsijärvi on tyyni. Aurinko paistaa pilvettömältä, ihanan siniseltä taivaalta. Makaan säkkituolissa kalliolla ja nautin. Nautin."

Jos kirjoittaisin päiväkirjaa, olisin todennäköisesti kirjoittanut sinne eilen jotakin tuon ylläolevan tekstin suuntaista. Vietimme Eeron kanssa ihanat pari päivää Näsijärven rannalla upeissa maisemissa. Keskiviikkoiltana pistin puhelimenikin kiinni ja avasin sen vasta tänään aamulla.Oli rentouttavaa vain olla. Ei stressiä mistään, ei yhtään mistään.

Koiraton koti

Pohdin tässä yhtenä päivänä, että kuinkakohan paljon sitä voi sitten joskus rakastaa omia lapsiaan - jos siis sellaisia joskus saa. Rakastan koiraanikin jo niin paljon, että tuntuu ihan järjettömältä. Koko kesän olen saanut viettää aikaa ihanan karvakorvani kanssa ja Blondi on oikeastaan ollut aina siellä missä minäkin. Nyt olen ollut pari päivää Porissa ilman koiraa ja tänään lähdetään Eeron kanssa mökkeilemään ilman koiraa. Tuntuu jotenkin tyhjältä. Olen kuitenkin melkein kaksi vuotta asunut omillani ilman koiraa ja silti nyt parin päivän jälkeen on kamala ikävä. Täällä on jotenkin niin paljon tylsempää yksin, kun ei ole koiraa.

Toisaalta, onhan se ihan kiva, että ei aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä tarvitse lähteä viemään koiraa ulos. Enkä olisi ilman huonoa omatuntoa pystynyt eilen kiertelemään Puuvillassakaan, jos olisin tiennyt koiran odottavan minua yksinään. Että puolensa ja puolensa.

Telttaelämää ja rantalaiffii

Olen ollut koko tämän viikon Porissa ja fiksuna tyttönä unohdin tietokoneeni vanhempieni luokse. Tämän vuoksi en ole blogiinkaan mitään kirjoitellut. Ei sillä, että menneenä viikkona olisi mitään maailmaa mullistavaa tapahtunutkaan. Viime viikonloppuna sen sijaan oli kerrankin jotain suunnitelmia ja tekemistä ja viikonloppu olikin ehkä yksi kesän parhaimmista.

Perjantaina suunnattiin Eeron kanssa telttaretkelle. Grillailtiin makkaraa nuotiolla, käytiin Eeron mamman mökillä saunassa ja nukuttiin yö teltassa. Puhuttiin syvällisiä ja vietettiin laatuaikaa ihan kahdestaan. Lauantaiaamuna heräiltiin hyvin kosteutta keränneestä teltasta, rauhassa syötiin aamupalaa ja pistettiin kamat kasaan ennen kuin lähdettiin. Loppupäivä vietettiin tekemättä juuri mitään, kunhan nautittiin kesäisestä säästä ja toistemme seurasta täällä maaseudulla.

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten vihdoin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Yyteriin. Vietettiin aurinkoista ja leppoista päivää Eeron, veljeni ja veljeni tyttöystävän kanssa ja illaksi tultiin vielä takaisin Punkalaitumelle ja taas maanantaina aamupäivällä ajeltiin takaisin Poriin.

Nämä postauksen maisemakuvat olen ottanut tämän viikon perjantaina meidän kodin parvekkeen ovesta ja kynttiläkuvat samaisena päivänä vähän myöhemmin, kun odottelin kynttilän valossa Eeroa iltavuorosta yöllä kotiin.

Mielenrauha saavutettu?

Viime päivät ovat kuluneet lähinnä tämän sohvan kuluttamiseen. Onnistuin hankkimaan itselleni jostain kivan kesäflunssan ja ainoastaan pakolliset koiran ulkoiluttamiset ovat saaneet minut liikkeelle. Nyt pitäisi ainakin olla mielenrauha saavutettu, koska olen ahkerasti väritellyt värityskirjaani, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä. Tuntuu tosin kyllä, että mielenrauha on tästä olotilasta kaukana. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin olla kipeänä, kun ei jaksa tehdä mitään.