Uusi alku

Alkuvuodesta laitoin blogin yksityiseksi siitä syystä, että tiesin edessä olevan kevään olevan kiireinen, eikä ylimääräistä aikaa tällaiselle harrastukselle kuin bloggaaminen ole. Oikeassa olin, sillä viimeiset kuukaudet ovat olleet työntäyteisiä, mutta silti jollain kummallisella tavalla kivaa aikaa.

Päätimme helmikuussa Annun kanssa, että aikaistamme valmistumistamme puolella vuodella. Tämä tarkoitti melkoista työmäärää, sillä opinnäytetyötä ei yhdessä yössä kirjoiteta. Opinnäytetyön tekemisen lisäksi suoritettavana oli muitakin opintoja ja viimeinen harjoittelu. Paljon hommaa siis.

Tällä hetkellä tilanne on se, että opinnäytetyö on palautettu ja sen osalta raportointiseminaari on 10.5. Vielä pitäisi päästä muutamasta tentistä läpi ja sitä kautta saada viimeisetkin opintopisteet kasaan. Viimeinen harjoittelukin on onnistuneesti suoritettu ja alkaa oikeasti näyttää siltä, että kesäkuun 17. päivä kolmen vuoden työ palkitaan ja saan käteeni sosionomin paperit lastentarhanopettajan kelpoisuudella höystettynä.

Olen samaan aikaan todella iloinen ja ahdistunut. On hienoa valmistua, mutta on todella outoa, että opiskelijaelämä loppuu. Koen kuitenkin, että olen ottanut opiskeluajastani kaiken irti ja nämä kolme vuotta ovat olleet ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Ihania ystäviä, monia opiskelijabileitä, monia ankeita torstaiaamuja, huikeita opiskelijaristeilyjä, antoisia luentoja, toinen toistaan opettavaisempia harjoitteluita ja aivan liikaa viimeisten eurojen laskemista. Niin ihania muistoja ja merkkien täyteiset haalarit. Kyllä kelpaa keinutuolissa vanhana muistella!

Vielä kun saisi varmuuden siitä, että valmistumisen jälkeen on töitä, ja nimenomaan niitä oman alan töitä. Juhannusviikosta heinäkuun loppuun olen yhdessä Porin päivystävistä päiväkodeista kesätyöntekijänä. Ennen sitä on toivottavasti edes joitakin sijaisuuksia ja ainakin ensi viikolla menen kolmena päivänä sijaistamaan yhteen päiväkotiin. Toivottavasti syksylläkin olisi jotain hommaa.

Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut paljon kaikkea ja on mahdotonta päivittää kaikki kuulumiset alkuvuoden ajalta. Nyt intoa bloggaamiseen kuitenkin taas löytyy ja toivottavasti jotain kirjoittavaakin tulee eteen.

Pari viikkoa sitten juhlittiin iskää, joka täytti 50 vuotta

Tammihelmikuun vaihteessa käytiin myös Sinin ja Annun kanssa supergoomilla risteilemässä ja tämä kuva on otettu ennen lähtöä