Kaikki hyvä loppuu aikanaan

"Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Matkannut tänne ohi ongelmien

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen"

Viimeiset kolme vuotta elämästäni olen saanut kutsua itseäni opiskelijaksi. Lukuisia kertoja olen kiskonut haalarit jalkaani ja lähtenyt keskellä viikkoa juhlimaan. Olen istunut monilla enemmän ja vähemmän kiinnostavilla luennoilla ja päässyt ottamaan osaa jos jonkinmoiseen projektiin. Elämääni on tullut monia ihania uusia ihmisiä, joista olen enemmän kuin kiitollinen.

Nyt tämä vaihe elämästä on kuitenkin ohi. Eilen vietettiin meidän koko NSO13SP-ryhmän voimin päivää Tammen tilalla ja nautittiin viimeisistä hetkistä yhdessä. Suhtauduin alunperin päivään vähän negatiivisesti, eikä suoraan sanottuna ihan hirveästi kiinnostunut osallistua. Päivä kuitenkin yllätti ja ylitti kaikki odotukset. Meno oli tosi hauskaa ja rentoa. Meillä oli kaikenlaista kivaa ohjelmaa, mutta aikataulu ei ollut liian tiukka, joten päivän aikana ehti myös vähän jutustelemaan ihmisten kanssa. Oman luokan kanssa kokoonnuttiin vielä illalla istumaan iltaa ja höpöttelemään mukavia. Päivä oli paras pitkään aikaan.

Olo on todella haikea. Kun 2013 syksyllä astuin Samkin ovista sisään, ei minulla ollut aavistustakaan kuinka mahtavia vuosia minulla olisi edessä. Välillä on ollut vaikeaa, mutta pääosin mielessä on vain positiivisia asioita ja hyviä muistoja. Kiitollinen, siunattu, onnellinen... sitä mä nyt olen.

"Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa..."

NSO13SPB, vain pari ihmistä puuttuu

Lopuksi tehtiin tällaiset sydämet, johon jokainen luokkakaveri kirjoitti vuorollaan. :)